5.12.2016

5 in 1 hair styler

Tukkajuttuja luvassa! Kuten moni on varmaan huomannut, mä rakastan kiharoita hiuksia. Vuosien ajan käytin kiharia omassa päässäni päivittäin - nyt tahti on hieman rauhoittunut. Klipsipidennykset mulla oli aina valmiiksi kiharalla (kiharat pysyi niissä helposti parikin viikkoa) ja omien olemattomien hiusten kihartaminen oli nopeaa. Teippi- ja nyt viimeisimpänä sinettipidennysten kanssa olen hieman laiskistunut laittamisen suhteen, sillä kihartaminen vie niin paljon aikaa. Tai no paljon ja paljon, yleensä suoriudun siitä noin kymmenessä minuutissa:D Lähden yleensä sen verran kiireellä liikenteeseen, että oon yhä useammin suoristanut hiukset vaan nopeasti ja that's it. Välillä tekee mieli kuitenkin panostaa, ja ainakin omaan makuun kiharat näyttävät mulla paremmilta kuin suora tukka.

IMG_9525-001

Kiharoiden tekoon olen käyttänyt monia välineitä. Nopeimmaksi välineeksi olen todennut suoristusraudan. Ennen en todellakaan osannut tehdä suoristusraudalla kiharoita, mutta onneks oon nopee oppimaan. Sain yhteistyön merkeissä Pozelta mulle aivan uudenlaisen raudan testiin, joka myös vaati alkuun hieman opettelua.

kiharrin1-001

Kyseessä on yllä näkyvä 5 in 1 Hair Styler, joka nimensä mukaisesti pitää sisällään viisi erikokoista kiharrinta. Pakkauksen mukana tuli myöskin lämpösuojakäsine, mitä ilman on oikeastaan mahdotonta käyttää tuon tyyppistä kiharrinta. Kun mulla oli vielä klipsipidennykset, käytin vähän samalta muistuttavaa piipparia pidennysten kihartamiseen. Piippari eroaa tästä raudasta kuitenkin sillä, että siinä on klipsu apuna ja ainakin mun piippari on malliltaan aika ohut. Pozen kihartimella saa paljon monipuolisemmin erilaisia kiharoita tehtyä. Eniten oon tykästynyt tuohon toisiksi isoimpaan (toinen vasemmalta). Sillä saa aika pitkälti suoristusraudalla tehtyjä kiharoita muistuttavan lopputuloksen. Joku kerta täytyy koittaa tota kaikkein pienintä - josko sillä saisi sellaiset kunnon käkkäräkiharat aikaiseksi!


kiharrin2-001

Oli hieman haastavaa kuvata samalla, kun kiharsin (nimimerkillä puhelin jalkojen välissä ja kuulokkeet suussa kaukolaukaisimena). Mutta siis simppelisti vaan pieni osio tukkaa kihartimen ympärille, kyllä te tiiätte! Vasemman puoleisessa kuvassa näkyy pidempään kihartimessa pidetyn hiusosion ja vähemmän aikaa pidetyn osion ero. Vähän kun malttaa odottaa, niin hius kihartuu tosi paljon. Toisaalta loivemmatkin kiharat on kivat!


kiharrin3-001

Vasemmalla lähtötilanne ja oikealla tukka kihartamisen ja hiuslakan jälkeen.


kiharrin-001

Sitten vielä harjaus ja viimeistely. Mä ainakin tykkään lopputuloksesta!

Jos jollakulla on tarvetta kihartimelle, niin suosittelen lämpimästi Pozen 5 in 1 Hair Styleria:) Hyvä joululahjatoive, ja kihartimen voi kustantaa myös erissä.

Millä/miten te tykkäätte kihartaa hiukset?

1.12.2016

joulukuun eka


Täällä voidaan jo paljon paremmin edellisen postauksen (poistin sen eilen) tunnelmiin nähden. Vietän tässä toista vapaapäivää putkeen ihan vaan kotona rentoutuen. Sain vihdoin siivottua, vaikka tappelinkin imurin kanssa ainakin puoli tuntia. Lähellä oli, etten joutunut siivoamaan lattioita rikkalapiolla... Näitä tilanteita tulee aika usein, missä kaipaisi jonkun kaksilahkeisen apua. Onneks on puhelimet olemassa, ja voi soittaa tiukan paikan tullen iskälle. Tosi hyvin mä oon kuitenkin tässä reilut neljä vuotta yksin asuttuani oppinut selviytymään milloin mistäkin pulmasta tai askareesta ihan omin avuin.

Muuten kuulumisista sen verran, että stressilevelit ovat laskeneet huomattavasti. Tein sellaisen ratkaisun, että jätin pari kurssia koulussa kesken. Se tosin tarkoittaa sitä, etten saa tavoittelemaani 60 opintopistettä kasaan vielä tämän vuoden puolella. Toki olisin niska limassa käynyt kurssit loppuun, jos tilanne olisi toinen, eikä tutkinto-opiskelijaksi hakeminen olisi viivästynyt vasta keväälle. Nyt kun aikaa pisteitten keräämiselle on vielä koko kevät, ei mun tarvii täyttää päiviäni töiden lisäksi koululla. On mulla pari kurssia tälläkin hetkellä vielä jäljellä, mutta toista niistä käyn itsenäisesti, ja toinen on muuten aika lailla taputeltuna. Mun piti kirjoittaa aikakauslehtikerronnan kurssille 8000 merkin pituinen narratiivinen juttu. Viime aikaisten stressitekijöiden takia pelkäsin, etten saa juttua edes tehtyä. Mutta mä tein sen! 10 000 merkkiä tekstiä yhdessä illassa. Olisin voinut toki käyttää enemmänkin aikaa siihen, mutta mulle kirjoittaminen on helpompaa yhdeltä istumalta. Ja mikä parasta, jutusta tuli hyvä. Tarkoitus oli, että jutut tarjotaan eri lehtiin. No mun tekstistä tuli sen verran henkilökohtainen, etten ole omalla nimelläni valmis sitä missään lehdessä saati sitten blogissa julkaisemaan. Ehkä joskus...

Mutta joo, aion tosiaan jatkaa vielä keväällä avoimessa opiskelua. Opintopisteitä jää näillä näkymin puuttumaan kuusi, eli hirveästi hommaa ei keväälle ole, ellen sitten hanki enemmänkin pisteitä. Ajattelin tosin ainakin alkuvuodesta tehdä töitä enemmän, eli aika lailla täyspäiväisesti. Ainoo mikä potuttaa on se, että joudun taas maksamaan 150e opiskelusta. Oon siis tähän mennessä maksanut 450e, eli yhteensä tulen maksamaan 600 euroa opiskelupaikasta. Ihan älyttömän paljon. Tiukemmalla tahdilla olisin saanut pisteet kasaan lyhyemmässä ajassa, mutta töiden ohella opiskelu on ollut muutenkin todella vaivalloista. Kieltämättä harmittaa, etten kerännyt pisteitä kasaan tänä syksynä. Mutta täytyy vaan mennä oman jaksamisen mukaan, ja kuten siitä edellisestä tekstistä kävi ilmi, niin mun jaksaminen on ollut vaakalaudalla. Mutta nyt näiden päätösten myötä olo on paljon parempi!

Multa on kysytty, että vieläkö haluan lähteä au pairiksi. Homma on tällä hetkellä vähän auki niin sanotusti. Mulla ei tällä hetkellä ole varaa lähteä, mikä tietysti on se suurin ongelma. Senkin takia kiristän työtahtia ensi vuonna, että voin katsoa lähtemistä myöhemmin keväällä mahdollisesti uudestaan, jos saan tarvittavan rahamäärän kasaan. Säästäminen ei todellakaan ole mun vahvuus... Jos lähden myöhemmin keväällä, lähden toki lyhyemmäksi aikaa, jotta ehdin syksyksi takaisin toivottavasti vihdoin opiskelemaan kunnolla. Mutta mitään päätöksiä en oo vielä tehnyt, vaan katson hiljalleen mitä tuleman pitää.

unspecified3
unspecified13
unspecified15
unspecified14
unspecified6

Käväisin lauantaina vähän pikkujouluilemassa Silja Symphonylla. Ihan risteilemään asti en päässyt, vaan kyseessä oli parin tunnin pikavisiitti. Päälle vetäisin mun lempivaatteen, eli Lindexin neulemekon. Ostin ton joskus ehkä kuusi vuotta sitten vielä Iisalmessa asuessani alennusmyynneistä. Toi vaan on niin kätevä ja mukava! Kuvista ja seurasta kiitos Ennille

Mitä tykkäätte asusta?

Nyt mä jatkan vapaapäivän viettoa kouluhommien parissa, ja täytyy varmaan päästä vielä kylpyammeeseenkin löllimään. Huomenna alkaa nimittäin kahdeksan päivän työputki! Sen jälkeen suuntaan pariksi yöksi laivalle, ja sitten oonkin taas yhtä päivää vaille joka yö töissä. Onneksi vielä jaksaa painaa hyvillä mielin, sillä kohta on jo joulu ja kahden viikon loma:) Palaillaan!

2.11.2016

I fucked up

Viime keskiviikkona klikkasin Opintopolun auki ja rupesin täyttämään hakemusta avoimen väylän hakuun. En saanut hakemusta kuitenkaan lähetettyä, sillä ensin piti laittaa tilaukseen opintotosite ja liittää se sitten hakemuksen mukaan. Tilasin opintotositteen, sain sen seuraavana päivänä, ja ajattelin, että ehdin hyvin sitten viikonloppuna laittaa hakemuksen liitteineen menemään. Hakuaikaa oli siis maanantaihin asti.

Viime viikko oli tosi kiireinen. Lauantaina olin kellojensiirron takia töissä viiteen aamulla, ja seuraavalle päivälle olin ottanut työvuoron, vaikka alunperin piti olla vapaata. Jännitin kovasti maanantaita, jolloin käytiin ennakkoon katsomassa Luokkakokous 2, jossa olin avustamassa. Eilen, tiistaina, puhuin jonkun kanssa opiskelusta. Sitten paniikki kolahti päähän ja kovaa. Viimeinen hakupäivä oli edellisenä päivänä enkä mä ollut laittanut hakemusta.

Avasin Opintopolun ja siellä se sitten luki: hakuaika on päättynyt. Kello oli siinä vaiheessa jo sen verran paljon, etten voinut soittaa minnekkään. Ja vaikka olisinkin ehtinyt vielä soittaa, ei se mitään olisi muuttanut. Mä mokasin. Tänään päätin kuitenkin varuilta soittaa, ja tuomio oli se, mitä sen odotinkin olevan. Hakemuksia ei enää oteta vastaan.

Mua hävettää edes myöntää, että oon onnistunut mokaamaan näin ison jutun. Mä oon ihan helvetin vihainen itselleni. Miten mä voin vaan unohtaa? Oon opiskellut jo yli vuoden avoimessa, kerännyt puuttuvia opintopisteitä ja käynyt epäonnistumassa pääsykokeissa. Se, etten päässyt vielä syksyllä tutkinto-opiskelijaksi ei ollut mulle mikään kova paikka. Olin varautunut siihen, ja mua ei haitannut, että seuraava mahdollisuus olisi vasta tammikuussa. Nyt kun tiedän saavani tarvittavat opintopisteet kasaan, oon valmistautunut aloittamaan täyspäiväisen opiskelun tammikuussa. Oon pohtinu asumisjärjestelyjä, työkuvioita ja sain jopa mun kaverin vanhat haalarit opiskeluaikoja silmällä pitäen. Ja nyt musta ei sitten tulekaan tutkinto-opiskelijaa. Vieläkään.

Fiilikset on tällä hetkellä paskat. Ihan ku sydän ois särjetty. Jotenkin epätodellinen olo, ja kokoajan ootan, että millon mä herään unesta. Ei, tää on niin todellista kun vaan voi olla. Mut mitä mä tässä itken, oma on vikani.


Mitä nyt sitten?

Mä yritän aina ajatella positiivisesti enkä jäädä vellomaan epäonnistumiseen. Uskon, että kaikki tapahtuu syystä. Tälle on joku syy, miks tässä kävi näin. Mikä se syy sitten on? Ensimmäisenä tuli mieleen, että ehkä tää on merkki siitä, että mun tosiaan täytyy hakea au pairiksi. Oon pohtinu sitä nyt enemmän tai vähemmän yli vuoden ajan, mutta päättänyt keskittyä opiskelemaan. Nyt kävi kuitenkin niin, että opinnot ei jatku enää tammikuussa. Mä saan tarvittavat opintopisteet kasaan ja haen sitten keväällä uudestaan. Avoimessa mun ei kannata ensi vuonna enää jatkaa, koska se maksaa. En todellakaan haluais jatkaa samassa työssä samaa työtahtia kuin nyt. Ehkä mun pitäisi vaan lähteä.

Mutta mua pelottaa, että onko musta siihen. Toki se on varmasti ihan normaali fiilis kaikilla, jotka pohtii ulkomaille lähtemistä. Tiedän, että olisi kuitenkin hyvä ratkaisu lähteä. Äiti on eri mieltä, sen mielestä mä pakenen, jos lähden. Tavallaan totta, tavallaan ei. Mä oon ujo vieraitten ihmisten kanssa, mutta toi kokemus varmasti kasvattaisi mua ulos kuorestani. Isompi ongelma on kuitenkin raha. Mistä rahat esimerkiksi lentoihin ja viisumiin? Heti tammikuussa lähteminen ei mitenkään onnistu.

Nyt mä vaan mietin tätä hommaa tarkkaan. Pystynkö säästämään tarvittavat rahat ja ennen kaikkea onko musta oikeasti lähtemään. Kestänkö olla niin kaukana kaikista, varsinkin Irinasta. Hakuprosessi on tietysti asia erikseen. Siitä mä kuitenkin oon melko varma, että kohteeksi valikoituu juuri Australia. Täytyy vaan ennen prosessin aloittamista järkeillä, että pystynkö viemään sen loppuun asti. Toki täytyy myös miettiä muita vaihtoehtoja ensi keväälle. Pitikin mennä mokaamaan...

En olis onnistunu olemaan kertomatta tästä asiasta. Mua vähän pelottaa, että miten te otatte tän asian vastaan. Mitään paskamyrskyä mä en just nyt jaksais, koska tiedän kyllä hyvin, että miten pahasti tuli töppäiltyä. Tapahtuuko tällaista edes muille?