4.9.2013

a new chapter in life

Mun elämässä alkaa uusi vaihe - tavallaan. Tilanne on nimittäin sellanen, että asun yksin Helsingissä. Okei, oon asunu täällä jo vuoden ''yksin'', mutta nyt ihan virallisesti. Roope muuttaa nimittäin takas Iisalmeen asumaan. Ollaan kyllä edelleen yhdessä, ei siinä mitään, mutta edessä olis etäsuhde. Puhuttiin asiat halki maanantaina, enkä muista millon olisin itkeny niin paljon. Tällasena mamman tyttönä mun eka reaktio oli, että mun pitää soittaa äitille:D En nimittäin tienny yhtään, että mitä tekisin. Jäänkö tänne yksin, vai lähdenkö maitojunalla takas Iisalmeen? No äiti sai mut onneks järkiinsä, ja tajuamaan, että mun juttu on Helsinki. Jos muuttaisin takas Iisalmeen niin se olis vaan sitä samaa vanhaa paskaa ja seurauksena olis todennäkösesti vaan masennus. Ei mulla oikeesti oo Iisalmessa mitään muuta ku perhe ja Roope. Mulla ei oo siellä kavereita, eikä oikeestaan mitään työmahdollisuuksiakaan mun uraa ajatellen.


Olin oottanu tosi paljon, että päästäis vihdoin asumaan kunnolla yhdessä. Mähän muutin tänne jo viime syksynä, mutta tähän kesään asti Roope oli armeijassa. Ollaanhan me aina välillä oltu täällä, mutta ei olla päästy elää sellasta ihan tavallista arkee. Nyt ku tilanne on tämä, tää tuntuu ihan inttiajoilta all over again. No selvittiin sillon hyvin, joten miksei nytkin. Mulle tää tilanne on vaikeempi, koska en todellakaan viihdy yksin. Vihaan yksin nukkumista, ja mulle käy helposti niin, että napotan vaan neljän seinän sisällä 24/7. Onneks edessä on kuitenkin työpaikan hankkiminen, että saan jotain sisältöö elämääni. Eniten mua pelottaa se, että taas masennun ja syön suruuni. Oon vihdoin saanu laihdutuksen kunnolla käyntiin, mutta nyt saattaa tulla takapakkia. Mun jäsenyys Elixiassa loppu, joten pitäis ihan ensimmäisenä hankkia jonnekki kuntosalijäsenyys.


Miten kauan tällanen tilanne sitten jatkuu? En tiedä. Asun täällä todennäkösesti ainaki kesään asti, ja todennäkösesti yksin. En vaan voi sille mitään, että Roope tuskin koskaan haluaa asua Helsingissä. Jos se sais täältä opiskelupaikan, niin ehkä sitten. Mut mun pitää ite alkaa katella eri opiskeluvaihtoehtoja vähän pienemmistä kaupungeista. Aika rankkaa ajatella, että päästään asumaan yhdessä ehkä vasta vuoden päästä. Mut tilanteet muuttuu, ehkä tän ei tarviikkaan jatkua näin pitkään. Mut se riippuu ihan tosta toisesta osapuolesta, sillä se on varmaa, että mä en aio palata Iisalmeen. Rakastan Helsinkiä, joten tuntuu vaikeelta ajatella ees sitä, että joudun todennäkösesti muuttaa johonki toiseen kaupunkiin ens syksynä.

Maanantaina itkin itkuni, laittauduin, kuvasin blogikirppis-jutut ja nää kuvat. Hiukan turvotusta silmissä havaittavissa siis:D Mekko saatu sheinsidelta.
Tietysti mun pitäis ajatella jatkossaki mun uraa, mutta ainaki viestintää voi opiskella muuallakin Suomessa. Pitää siis toivoo, että pääsisin ens syksynä opiskelee sitä jonnekki. Mutta tällanen etäsuhde on todellakin vaan väliaikaratkasu, sillä mä en vaan pysty olemaan erossa toisesta kokoajan. Nähdäänhän me toki viikonloppusin niin usein ku mahdollista, mut ei se oo sama, ku että se toinen osapuoli olis sun vieressä joka yö. Tottakai se vahvistaa suhdetta, että ei nää kokoajan, mutta silti. On se vaan niin pirun vaikeeta. Roope lähti tänään Iisalmeen, sillä on huomenna työhaastattelu ja oma kämppäki tiedossa. Mun täytyy kanssa alkaa saada mun elämä järjestykseen, että ei vaan käy niin, että luovutan ja palaan takas siihen samaan vanhaan.

Tällanen virsi tällä kertaa:) Nyt kysyisinkin teiltä, että elääkö kukaan teistä etäsuhteessa? Miten te ootte pärjänny?

106 kommenttia:

  1. Mulla on ollut koko ajan jotenkin sellnanen tunne, että näin käy sulle. Mun mielestä sun pitäis unohtaa koko Roope, koska se ei nähtävästikään välitä sun suunnitelmistas ollenkaan. Ja olisi voinut kertoo suunnitelmistaan jo ennen kun muutit Helsinkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. välittää tottakai, ei se vaadi mua muuttaa iisalmeen, koska tietää et mun täytyy olla täällä:) ei se voinu tietää vielä vuosi sitten, että mitä se haluaa. helsinkiäki se alko vihaamaan vasta vietettyään täällä enemmän aikaa. ei sille voi vaan mitään, että tykkää vähän pienemmistä kuvioista:)

      Poista
    2. On eri asia viettää aikaa Helsingissä, kuin asua oikeasti siellä. Roopehan on tainnut olla enimmillään vaan jonkun viikon (kaksi) yhteen menoon Helsingissä. Ei kukaan kotiudu uuteen kaupunkiin silloin tällöin siellä vieraillessa. Helsingissä on paljon huonoja puolia: ruuhkia, asuminen on kallista, hidasta liikkua paikasta toiseen. Ja vähän aikaa Helsingissä vieraillessa havaitsee helposti vain huonoja puolia. Roopen pitäisi asua puoli vuotta Helsingissä ennen, kuin se voi sanoa vihaako se Helsinki vai ei.

      Minäkään en ole kauheasti pitänyt Helsingistä aiemmin siellä käydessäni, mutta jotenkin jännästi ajauduin asumaan Vantaalle. Vieläkään en voi väittää pk-seutua suosikki paikakseni, mutta sillä välin kun odottelen paremmille seuduilla muuttamaan pääsemistä tarjoaa pk-seutu paljon mukavaa ajanvietettä, harrastuksia ja töitä. Hyvin on olen viihtynyt ja aikani olen saanut liian tehokkaasti kulutettua kaikeen puuhasteluuni.

      Poista
  2. Voi ei! Harmittaa sun puolesta kamalasti :( Itse en pystyis kaukosuhteeseen, mutta tiedän kyllä, että nekin onnistuvat, jos on onnistuakseen.. Koska Roope elää aikalailla (kai?) omaa elämää, niin myös säkin teet! Elämässä on ajateltava omaa parasta, vaikka tuntuisikin kamalalta olla erossa. Tärkeintä, että sä oot onnellinen! :) Jos sä haluut asua Helsingissä, niin asut siellä. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep, näin on tällä hetkellä parempi molemmille:) kiitos!

      Poista
  3. Mää elän etäsuhteessa, mutta etäisyyttä on reilusti yli Suomen rajojen. Mun poikakaveri asuu Briteissä ja ollaan nyt vuosi oltu yhessä. Onhan tää kamalan vaikeeta aina välillä, mutta yritän olla aina positiivinen ja ajatella, että jälleennäkeminen on paras tunne ja tämä tilanne ei tuu olemaan ikuisesti tällänen! Paljon tsemppiä sulle ja Roopelle :3
    http://my-run-away.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  4. Kyllä etäsuhde toimii jos sitä todella haluaa. Mä asuin poikaystäväni 10kk eri maissa. Välillä vierailtiin toistemme luona, mutta rankkaa se silti oli. Nykyään asutaan yhdessä ja kaikki on hyvin :)
    Tsemppiä teille. Ei se helppoa ole, mutta kyllä sen jaksaa jos oikeesti sitä haluaa. Luottamus on se juttu numero yksin, kakkosena tulee tietenkin kaikki omat jutut. Pitää oppia elämään ilman toista ja tehdä asioita, joista tulee hyvä mieli. Kotona skypettely ja viestittely vaan pahentaa asiaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. onneks oon ''harjotellu'' jo tätä varten, ku selvisin inttiajan yksin:D mut ei tää silti oo tosiaankaan helppoo!

      Poista
  5. Tsemppiä uuteen elämäntilanteeseen! :) Kaikkeen tottuu ja tää on sulle varmasti todella hyvää totuttelua itsenäistymiseen ja aikuistumiseen. Tuutte varmasti selviimään tästä ja vuosi on lyhyt aika, koska teillä on kuitenkin koko loppu elämä aikaa. :)

    Ja pakko sanoa, että oot ihan jumalattoman kaunis näissä kuvissa!! Ja sun hiukset....jesus christ! Aivan ihanat :)

    VastaaPoista
  6. tiedän niiin miltä susta tuntuu! mun poikaystävä on armeijassa nyt. päivä päivältä tää on helpompaa, mutta onneks ei oo kuitenkaa ikuista :D ikävää ettei roope viihdy helsingissä, toivottavasti pääsette pian alottamaan yhteiselon saman katon alla! tsemppiä ihan hirmusesti siulle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep, onneks meillä on koko elämä aikaa - loppujen lopuks kyseessä ei oo ku enintään vuosi:) kiitos!<3

      Poista
  7. voi harmi:( ja toi kuullostaa ehkä vähän siltä mitä mulla saattaa olla luvassa...asutaan nyt vielä kotikunnassa, ite pidän välivuotta ja poikaystävä käy kouluja loppuun, tammikuussa se lähtee armeijaan, ei siinä mitää mut sit kun se sieltä tulee niin ite haluun pois tästä pienestä kaupungista opiskelee jotain. poikaystävällä ois täällä ilmeisesti varma työpaikka ja meinas käydä vielä iltalukion loppuun. joten toinen ois jäämässä ja toinen lähtemässä ja sen oon kyllä päättäny et muutan pois mut jos joudun tekee sen yksin ni se tulee olee tosi vaikeeta...jos se sais työpaikan sieltä sit minne lähen opiskelee ni ois vähän paremmat mahollisuudet asua yhdessä! mut joo pelottaa ja ahistaa tää tulevaisuus :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se on kyllä vaikeeta, ku ite haluu ''jotain suurempaa'' mut toiselle riittää se, mitä sillä on aina ollu:D tsemppiä!

      Poista
  8. Kyllä etäsuhteen kestää, jos vain tarpeeksi uskoo, nimimerkillä 2,5 vuotta etäsuhteessa. Nyt onneksi pääsin opiskelemaan unelmaammattiini, joka sattuukin olemaan pääkaupunkiseudulla. Enää meidän välissämme on noin 20km.

    Kannattaa keskittyä omaan elämään. Jos suhde kariutuisi, niin et ole tuhlannut aikaasi odotellen vaan olet jo opiskelemassa tai työelämässä. Älä luovuta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vautsi miten pitkän ajan ootte ollu erossa!:) ja vaikka kuinka rakastan roopee ja haluisin olla sen kanssa kokoajan, nii mun tosiaan pitää ajatella mun omaa elämää. oon vihdoin keksiny mitä haluan tulevaisuudelta, joten en rupee muuttamaan sitä kaikkee poikaystävän takia:)

      Poista
  9. Täällä myös yks joka on elänyt kaks vuotta kaukosuhteessa. viime vuosi meni armeijaleskenä, ja välillä on ollut rankkaa itsellä kun ei nää niin paljon toista kun haluais. Mulla on kans just sama tilanne ku sulla että asun yksin ja oon kans samanlainen että jään helposti nyhjään neljän seinän sisälle ja masennun. Eli ymmärrän sun tuntemukset todella hyvin! Voimia sulle, ja toivottavasti asiat järjestyis niin että saisit niitä töitä ja välillä muuta ajattelemista että piristyt :)

    VastaaPoista
  10. Ite oon ollut kaukosuhteessa nyt 9 kuukautta, välimatkaa n. 300km. Pyritään näkemään joka viikonloppu, mutta valitettavasti se ei onnistu läheskään aina. Välillä aika menee tosi nopeasti, varsinkin sillon jos on paljon omia juttuja, töitä yms. mut välillä viikkokin tuntuu ikuisuudelta ja on tosi kova ikävä, vaikka jutellaankin puhelimessa päivittäin.

    Kyllähän sitä selviää kaukosuhteesta, mut tosiaan ite (ja poikaystävä myös) haluais sellasen "normaalin" suhteen, jossa näkis toista oikeasti usein, eikä tartteis suurinta osaa ajasta olla yksin. Meilläkin on vaan se ongelma, että tällä hetkellä samassa kauoungissa asuminen ei ole mahdollista, joten täytyy vaan sinnitellä ja nauttia täysillä niistä hetkistä kun saa olla toisen kanssa :)

    Tsemppiä sulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meillä on ollu enimmillään kolme viikkoo väliä ku ollaan nähty (sillon ku roope oli intissä) ja se on kyllä oikeesti vaikeeta! mut siihen tottuu onneks:) kiitos!

      Poista
  11. Me elettiin poikaystäväni kanssa etäsuhteessa noin vuoden ajan, välissä kuuden tunnin ajomatka. Hyvin selvittiin ja nyt ollaan neljä vuotta oltu yhdessä ja menossa naimisiin :) Kyllä se toimii jos on isot puhelinliittymät ja molemminpuolinen luottamus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihana kuulla, että teillä meni kaikki hyvin!:)

      Poista
  12. Itse oon sitä mieltä et etäsuhde toimii niin kauan kun kaikki tietää, että se on väliaikaista.. Voisin elää etäsuhteessa vaikka kolmekin vuotta, kunhan tietäisin että se tosiaan on sen kolme vuotta ja loppuu sitten. Ahdistaa vaan ajatellakin sun tilannetta, voi sinua<3 Muista kuitenkin se, mitä Paolo Coelho sanoi (en muista tätä ulkoa, mutta jotakuinkin näin) "Sulje joitain ovia tänään. Ei siksi, etteikö niiden takana olisi ollut paljon kaunista, uutta tai hyvää, vaan koska ne eivät enää vie minnekään". Kyllä se elämä ja kaikki vielä hyvin kääntyy! Kunhan annat sille mahdollisuuden. Ja tee se oikeasti.
    Onnea koitokseen<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos ihanasta kommentista ihana! <3

      Poista
  13. Teit varmasti oikeen päätöksen jäämällä helsinkiin, koska tässä vaiheessa elämää pitää olla vähän itsekäs ja tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka vievät opiskeluissa/uralla eteenpäin. Vaikka läheiset oliskin lähempänä siellä kotikulmilla, niin mitä se hyödyttää jos tuntee olevansa siellä vain tyhjänpanttina ilman töitä yms. Tsemppiä, kyllä se siitä lähtee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tehtiin kyllä molemmat itsekkäät päätökset, mut niin se vaan menee, että pitää ajatella ensisijaisesti itseään:) kiitos!

      Poista
  14. senja millon sä ymmärrät ihan oikeesti että roope ei välitä sun tarpeista.. kuka laitaa kaverinsa ensisijalle.. tunnetko sä roopea oikeasti yhtään? sä oot todella sisäsilmänen ja sokea. sä saisit parempaa ja miehen joka arvostais ja PYSYIS SANOISSAAN. Te olette yhdessä vain tottumuksesta. On se kiva nähdä roopea taas iisalmen yöelämässä joka viikonloppu muijat kainalossa ja mieitäänpä sitäkin KUINKA USEIN SE MUKA TULEE SUN LUO KYLÄÄN? Ehei, hyvä jos kerran kahdessa kuukaudessa. Anteeksi senja jos pahoitan mielesi yms mutta oikeasti nainen hei...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei tässä oo kyse roopen kavereista:) ja luotan kyllä roopeen, että se osaa olla kunnolla iisalmessa. onhan se jo nähty, että vaikka se tanssis jonkun kaveritytön kanssa niin mä kyllä kuulen blogin kautta:D

      Poista
    2. jännää että se pussailee myös kaverityttöjä kuten henkilöä A... mutta missä menee senja oikeasti raja?

      Poista
    3. En yhtään ymmärrä tätä että jotenkin olis nyt Roope tekemässä hirveän suurta vääryyttä. Jos Senja muuttaisi Roopen perässä Iisalmeen ns vasten tahtoaan niin heti nousisi metakka siitä, että on toisen pompoteltavissa ja tekee vain niinku toinen haluaa. Mutta sitten Roopen kuitenkin pitäisi tehdä juuri näin - omaa tahtoaan vastaan - eli jättää se oma elämä, kaverit ja työt sinne Iisalmeen?

      Ja sitten tuo, että "laittaa kaverinsa ensisijalle". WTF. Ymmärtäisin tuon, jos S&R olis joku keski-ikäinen aviopari, mutta ei tämän ikäsenä ole mitään tarvetta laittaa kavereita ja kumppania mihinkään tärkeysjärjestykseen :D Molemmat on omalla tavallaan ihan yhtä tärkeitä, ellei sitten ole joku ihmeellinen takertuva suhde. Or is it just me?

      Ja Senja, oot maailman suloisin tyttö :) Kyllä ne asiat järjestyy aina parhain päin. Toivottavast löydätte jossain vaiheessa jonkun ratkaisun joka miellyttää kumpaakin. Ite en ole ollut etäsuhteessa, mutta kuten muitten kommenteista voit huomata, senkin saa toimimaan :) Tsemppiä sulle kaikkeen! <3

      Maria

      Poista
    4. ylempi anonyymi: puhutko nyt jostain parin vuoden takasista asioista?:D mistä nyt puhutkaan, nii kerro ihan suoraan ilman kiertelyjä - voin jättää julkasematta

      alempi: juurikin näin!! kiitos:)<3

      Poista
  15. mulla on ollu kaks suhdetta jotka on ollu etäsuhteita.. eipä ne kestänyt pitkään, mut teil on vähä eri ku ootte siel iisalmes ilmeisesti asunu lähekkäin jne.. me kuitenkin asuttii kokoaika etäällä toisistaan...
    nyt oon löytäny ihmisen jonka kaa ei vielä seurustella mut se joutuu työkomennukselle kolmeks viikoks toiselle puolen suomee.. et ehkä täst nyt sit näkee kestääkö meidän suhde tj? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toivotaan, että kestää!:)

      Poista
    2. eihä se kauaa kestäny.. :D ei tainnu miehel olla pokkaa sanoo kasvokkain asiaan vaan vasta noin 400km päässä, että ei tästä tuu mitää :D vaikka just edellis päivänä väittää et kaikki on hyvin jne.... :D

      Poista
  16. Elin etäsuhteessa yli 2 vuotta. Erohan siinä tuli, toisaalta alettiin seurustelemaan tosi nuorina, 16 vuotiaina. Eikä se toinen puoli mikään luotettavin ja unelmapoikaystäväkään ollut näin jälkikäteen ajateltuna. Kyllä se toimii, jos molemmat osapuolet haluaa sen toimivan ja ovat luotettavia.

    VastaaPoista
  17. Ihana Senja <3

    Mä oon ollut etäsuhteessa nyt lähestulkoon vuoden, koska mun poikaystävä asuu Tukholmassa. Itse asun Espoossa, tosin tän kesän vietin Ruotsissa poikkiksen kanssa ja tuntuikin vähän surkealta palata kuukausi sitten takaisin Suomeen :-D Mutta jos mä oon kestänyt tätä näinkin kauan (ja edessä varmasti vielä jonkin aikaa) niin kyllä säkin kestät ihan varmasti!

    Ehkä sun pitäis hankkia kämppis? Mäkään en oikein osannut asua yksin, mutta ois kivaa jos joku kaveri ois saman katon alla ja aina ois joku kenen kanssa mennä juttemaan tai tarvittaessa vaikka nukkua vieressä :-D Jos ei muuta niin mä alan sun kämppikseks kun oon pian muuttamas Helsinkiin anyway haha! Me tultais varmasti hyvin toimeen :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en usko, että hankin kämppistä ku kuitenki yksiössä asun, ei olis ollenkaan sitä omaa rauhaa sitten:) kiitos ihana!

      Poista
    2. kyllä sitä omaa rauhaa on sillo jos on selkeesti omat huoneet. ehkä ihan paras ois jos sen kämppiksen tuntis jo etukäteen niin tietäis toimiiko se vai ei. aina kun ei hlökemiat kohtaa.

      Poista
  18. Oon lukenut sun blogiasi suht pitkään jo enkä ikinä varmaan jättänyt kommenttia.. mut nyt on kyllä pakko kommentoida :) Jotenkin hassua, että vaikka ootkin mulle täysin ns. tuntematon, niin miten voi tavallaan harmittaa toisen puolesta noin paljon, koska ymmärrän tosiaan sen tunteen, kun on jo kauan oottanu että sais asua yhdessä toisen kanssa ja jakaa sen arjen :/ :) Mutta hieno juttu silti, että jäät Helsinkiin toteuttaan sitä mikä susta tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta, koska vaikka pitää ajatella myös parisuhdetta, pitää miettii myös omaa onnellisuutta :)
    Oltiin mun poikaystävän kanssa kaukosuhteessa keväällä 3 kk (okei se on suht lyhyt aika kuitenkin...), kun olin itse vaihdossa, mutta sen ainakin huomasin siellä, että face ja skype auttaa kyllä paljon :) Kunhan tietty muistaa elää sitä omaakin elämää :)

    Paljon tsemppiä teille ja paaaaljon tsemppiä sulle työpaikan etsintään :)

    -Lumi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep, tärkeintä on keskittyy omaan elämään vaikka seurusteleekin:) kiitos!!

      Poista
  19. ooksä varma että se vihaa helsinkiä vai eikö se vaan halua asuun sun kaa yhdessä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä olen varma:) meillä on ollu tosi mukavaa aina ku ollaan oltu helsingissä, joten tää on vaikeeta roopellekkin.

      Poista
    2. mä en kyllä kans ymmärrä, miten joku voi vihata muka jotain kaupunkia niin paljon ettei voi asua siellä jonkin aikaa, etenkin kun tyttöystävä asuu siellä? What

      Poista
  20. Mä muutin nyt syksyllä muualle opiskelemaan ja poikaystävä jäi kotipaikkakunnalle. Poikkis pääsee parin viikon päästä pois armeijasta, menee luultavasti töihin kotipaikkakunnalle ja lähtee sitten tammikuussa muualle opiskelemaan jos saa vain koulupaikan. Eli täälläki etäsuhde näyttää tällä hetkellä olevan vähintään kaks seuraavaa vuotta... Mutta kyllä siitä selviää :) Ite ainakin oon tämän inttileskeyden aikana huomannut että kyllä sitä yksinki selviää mutta kyllä muaki harmittaa nukkua ja asua yksin. Viikonloppuja täälläkin siis odotetaan innolla :) Tsemppiä sulle!<3

    VastaaPoista
  21. hienoa et uskallat seurata OMIA unelmia! toivottavasti pääsette vielä johonkin yhteisymmärrykseen tulevaisuuden suhteen, mut älä sä luovu haaveistas! ex-iisalmelaisena kuulun juurikin niihin, jotka ei sinne halua palata... eli ymmärrän miks et helsinkiä halua hylätä:) tsemppiä!

    VastaaPoista
  22. Mulla ei etäsuhteista oo kokemusta, mutta tosta yksinolosta sitäki enemmän! Muutin uuteen kaupunkiin eikä mulla oo täällä ainakaa vielä kavereita ja oon tosi seuraa kaipaava ihminen nii olliin pari eka päivää vähä hukassa.
    Salinkortinko sai tänne hommattua nii alko helepottaa, salilla käyminen auttaa aivan kauheesti siihe yksinäisyyte ja jämähtämisseen! Tullee hyvä mieli siitä itte treenaamisesta, näkkee ihmisiä ja tullee rutiinia päiviin :)
    Entisessä kaupungissa salilla oli semmosta kyräilyä ku kaikki tunsi kaikki, mutta täällä vähä isommassa paikassa on aivan ihanaa ku voi olla ja mennä miten tuntuu :) Niinkö varmaan siellä Helsingissäki. Että jos muutenki oot sali motivaatiota ettiny nii tällei löisit kaks kärpästä yhellä iskulla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep, sali ja työpaikka hakusessa!:)

      Poista
    2. Hei, oon lukenu sun blogii jo pitkään mut nyt vasta kommentoin.. tiiän miltä susta tuntuu, muutin ite oulusta helsinkiin tällä viikolla. Vaikka välillä tuntuu yksinäiseltä ja orvolta ku ei osaa minnekään nii en palais ouluun. Anyway, oon eläny puoltoista vuotta toimivassa kaukosuhteessa. Sen saa toimimaan jos molemmat oikeesti haluaa ja jaksaa puhuu puhelimessa vaikka väsyttäs tai haluis olla kamujen kaa ennemmin. Mun mielestä oot onnekas, mun poikaystävä asuu nimittäin Intiassa ja on aika ankeeta nähä kahesti vuodessa :D

      Poista
  23. Voi että :< mulla on käynyt mielessä jo muutama vuosi ennen kun aloin seurustelemaan poikaystäväni kanssa että muutan turkuun ja alan opiskelemaan markkinointiviestintää aikuispuolella, mutta poikaystävä haluaa asua täällä kotikaupungissa, joten muutettiin yhteen sen armeijan jälkeen. Ei siinä mitään. Se koulu ois maksanu sen 500euron ja eikä olis mistään tällä hetkellä rahaa semseen. Joten ei harmita. Kyllä sen koulun tuun kumminkin käymään joskus tulevaisuudessa, kun se ois vaan ollu vuoden lisäkoulutus tähän merkonomin tutkintoon. Koita pärjäillä ihana!

    VastaaPoista
  24. Kohta yhdeksän vuotta takana ja joskus tuli asuttua kaksi vuotta yhdessä.. Ei vaan mene opiskelu/työkaupungit yhteen, vieläkään! :D Tai tavallaan asuttu yhdessä melkein joka yö, paitsi silloin kun välimatkaa ollut väh.100 km!

    VastaaPoista
  25. Voi että, vaikea tilanne.. mutta kyllä te kestätte, kun ootte jo armeijan ylitse kestäneet :) Tsemppiä <3

    VastaaPoista
  26. ouuch, tsemppiä sulle!
    mekko ja vyö näyttää ihanalta! :;)

    VastaaPoista
  27. Puolitoista vuotta olin etäsuhteessa mutta pääsin nyt opiskelemaan poikaystävän asuinkaupunkiin eli enää ei tarvi :3 yhessä ei asuta vielä, halutaan molemmat vielä kokea se yksin asuminenkin, nuoriahan tässä ollaan eikä tosiaankaan oo kiire. Käytännössä me kyllä nähään oikeestaan joka päivä ja onhan se erilaista, mihin ollaan totuttu mutta ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihan totta toi, että ei oo mikään kiire:)

      Poista
  28. Musta tuntuu että oon ihan samanlainen kun tossa kuvailit. Vihaan nukkua ja olla yksin, ja yksinäni napotan tosiaan myös vaan kotona aina... En tiiä mikä siinä on :/ En tiedä miten pystyisin olemaan sun tilanteessa. Kaukosuhteet on kamalia... Tälläkin hetkellä sellanen meneillään, mutta vaikka takana vasta pari kk eikä välimatkaakaan mitenkään älyttömästi, tuntuu etten kestä enää ja kovasti suunnittelen muuttoa lähemmäs. Mä olisin valmis muuttamaan poikaystäväni kanssa oikeestaan melkeen minne vaan! Kunhan saadaan olla yhdessä...
    Tää ei mitenkään auttanu sua enkä todellakaan tiedä mitä sun pitäis tehdä :/ Mut jotenkin tuntuu et Roope tekee väärin, sillä vaikka ei tykkäiskään Helsingistä, pitäis sen tukea sua ja ymmärtää sun tilanne :/ Eiköhän Helsingistä Roopellekin jotain löytyis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se vaan sanoo, että kaikki on helsingissä niin vaikeeta, täällä ei oo mitään, se ei tunne ketään täältä, täällä pitää kulkee bussilla kaikkialle jne:D se ei vaan haluu ees koittaa elää täällä

      Poista
    2. onko noi nyt muka jotain syitä?
      ihan sama varmaan minne se muuttaa niin ei tunne ketään? :D meinaako se loppuelämänsä iisalmessa asua? itekin oon muuttanu monta kertaa uuteen kaupunkiin YKSIN, mut se nyt vaan kuuluu asiaan ettei tunnekaan heti ketään? sillä olis sentään sut siellä.
      kaikki helsingissä on niin vaikeeta? just. kokeilis edes, sun takia :)

      Poista
    3. Mitä vikaa siinä on vaikka haluaiskin asua koko elämänsä iisalmessa? Kai nyt se voi olla jollekkin mieleinen ja riittävä paikka asua :) Tsempppiä Senja!

      Poista
    4. mä tiedän paljon ihmisiä, jotka ei vaan kestä sitä väenpaljoutta, julkisilla liikkumista jne:D kaikki ei vaan tykkää, samalla tavalla ku mä en tykkää iisalmen hiljaisuudesta

      Poista
  29. Tiedän kyllä tunteen kun joutuu etäsuhteeseen. Mun poikaystävä lähti vuodeksi Ruotsiin töihin. Tai oikeastaan oli siellä 1,5 vuotta yhteensä. Nähtiin välillä nopeasti viikonloppusin. Mutta mä ajattelin että jos meidät on tarkotettu yhteen, se kyllä kestää. Niinhän se kesti ja vahvisti vain meidän suhdetta.

    Mä kävin koulussa ja töissä, elin siis aika kiireellistä elämää ettei mulla oikeastaan ollut aikaa murehtia. Tietty sitä itkua ja raivoa pääsi joskus :D Löysin itsestäni muuten myös tunnesyöjän ja hieman pääsi masu kasvamaan... Nyt tässä sitten sitä sulatellaan pois. :D

    Kuuntele sydäntäs ja elä sen mukaan! tsemppiä! Vuosi menee muuten aika nopeasti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiva kuulla, että kaikki meni hyvin:) kiitos!

      Poista
  30. Elin etäsuhteessa aikoinani 2,5 vuotta (joista kesät oltiin tosin yhdessä, koska tulin itse silloin etelään duuniin). Välimatkaa oli se 850km. Intti oli tuosta vuoden ja muutoin 1,5 vuotta. Toisaalta ihan rentoa, kun oli omat kuviot pohjoisessa opiskeluiden ja kavereiden suhteen. Aina etelään tullessa kaikki tuntui lomalta :) ja mulla on/oli silloin täällä paljon kavereita :) Mutta suhde ei kaatunut siihen etäisyyteen vaan siihen, että meistä tuli vain kavereita :)Enää en sellaiseen alkaisi :S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihan hyvin siis meni, toivotaan että meilläki menee!:)

      Poista
  31. Ikävää, ettei poikaystäväsi halua muuttaa sun kanssa :-( Eikö sua ahdista? Itse pidän tosi tärkeenä, että poikaystävä haluaa asua mun kanssa ja tehdään yhdessä kompromisseja. Voisittehan muuttaa johonkin näistä Helsingin kehyskunnista, Helsingin seudulle. Täällä on ihan tavallista ja rauhallista, ja esim. minun kotikaupungistani pääsee 20 minuutissa lähijunalla Helsinkiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyse ei oo siitä, ettei se haluais asua mun kanssa:) sille vaan on järkevämpää olla nyt iisalmessa, kyllä me vielä keretään asua yhdessä

      Poista
  32. Tsemppiä parisuhdemuutoksiin! Itsekin käynyt tuon vaiheen läpi, mutta kyllä se herra sitten kummiskin muutti perästä puolen vuoden jälkeen ;) Salivinkkinä, että Fitness24Seven salit Helsingissä on todella edullisia ja tietääkseni kaikki siistejä, kannattaa tutustua.. ainakin jos ei tarvi ryhmäliikuntatunteja. 20e/kk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep, tarkotus olis tutustua just kyseisiin saleihin!:) niin hyvä, ku pääsis treenaa vaikka keskellä yötä

      Poista
  33. En yleensä kirjoita kommentteja mihinkään blogiin, nyt en kuitenkaan malta pitää suutani kiinni. Aivan oikean päätöksen teit! Voit olla itsestäsi todella ylpeä, ei monesta nuoresta ole samaan kuin sinusta. Tuollainen päätös vaatii luonteenlujuutta. Jos olisit päättänyt toisin, voisi tämä olla asia, jota kadut vanhempana. Toisen takia ei pidä unohtaa omia unelmiaan. Jos toinen on oikea, asiat järjestyvät kyllä tavallaan. Lisäksi on vain tervettä, ettet rakenna elämääsi pelkästään kumppanisi ympärille. Senkin ymmärtää vanhempana. :) Sinulla vaikuttaisi olevan myös ihana ja rakastava perhe, jolta saat apua tarvittaessa. Kyllä sinä selviät, olethan selvinnyt tähänkin asti. Ja tämäkin kyseinen päätös, seurata omia unelmia ja jäädä Helsinkiin, kertoo kypsymisestä. Luota vain itseesi. Tuleva vuosi voi olla ihana, mutta se voi olla myös vaikea. Joka tapauksessa tulevan vuoden jälkeen tulet olemaan viisaampi ja kokeneempi ja oppineempi! Hyvä Senja!

    Eräs viisas mies sanoi kerran: One day, in retrospect, the years of struggle will strike you as the most beautiful.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ajattelin just tota samaa, että katuisin sitten myöhemmin, jos heittäisin kaiken poikaystävän takia hukkaan:) kiitos!

      Poista
  34. Nyt on aivan pakko kommentoida, tuntuu inhottavalta sanoa se mutta toi kuulostaa kyllä niin tekopyhältä. Tuntuu ettei Roope oikeasti halua olla sun kanssa enään, kyllähän tollasessakin asiassa voidaan päästä kompromissiin yhdessä mutta nyt kuulostaa siltä että Roope rupee rakentamaan omaa elämää muualla, duuni ja kämppä. Tietysti toivon että asia ei mee näin ja enhän mä teitä tunne mut tuli vaan sellainen fiilis. Tai sit oon vaan katkera ämmä kun just unelmien mies jätti kuukaus sitten ja kummatkin elää omaa elämäänsä nyt vaikka itken vieläkin sen perään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. halutaan olla yhdessä enemmän ku mitään muuta, ei oo mistään sellasesta kyse:) molempien vaan pitää keskittyä nyt omaan elämään. harmi, että sulle kävi huonosti:/

      Poista
    2. Muista senja että parit joilla ei oo mitään yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia (vaan just noita "omia"), ei tuu menestymään.. aina löytyy jostain sellanen ihminen joka vaikka haluais asua sun kaa helsingissä, rakentaa elämän sinne. Mitä luulet: jos roopes nyt asus vuoden iisalmessa töineen ja asuntoineen ja sä vuoden hkissä ja saisit elämäs järjestykseen siellä, niin mitä tapahtus sen vuoden jälkeen!? On tosi lyhytnäköstä sanoo et muutatte automaattisesti sit yhteen. Todellisuudessa roope ei sit hevilläkää irtois iisalmesta ja sulla ois hieno elämä pääkaupungissa. Ette te tuu löytään sopua ton kaa jos teillä jo nyt on niin erilaiset toiveet ja halut elämän suhteen.. :(

      Poista
    3. se asuis täällä jos sillä olis opiskelupaikka, mutta koska tänne on vaikeeta päästä, niin todennäkösemmin päädytään syksyllä jonnekki muualle:) esim jyväskylä on hyvä vaihtoehto, sillä sieltä löytyis sopivat koulut molemmille. eli yhteisiä suunnitelmia kyllä löytyy, ei siinä mitään:)

      Poista
  35. oon lukenu sun blogia tosi kauan ja tää on mun yks lempi blogeista :) Mut mul on tullu semmonen olo sun puheistas ettei roopea kiinnostais yhtään olla sun kanssa. Kyllähän sä ite tiiät miten asiat oikeesti on, mut vaikuttaa vaa siltä :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä se haluu olla mun kanssa, muutenhan se olis helposti voinu vaan jättää mut tässä tilanteessa:D meillä on kaikki hyvin!

      Poista
  36. Kyllä mä siinä mielessä ymmärrän Roopea, et ei oo helppo muuttaa ihan 'tuntemattomaan' kaupunkiin,sillä uusia ystäviä on hirveen vaikee saada, varsinkin jos ei opiskele (jonka kautta siis helposti tutustuis uusiin ihmisiin) ja jos ei vaan tunne itseään kotoiseks..
    Mut silti musta roopessa on aina ollut noiden sun puheiden perusteella vähän narsistin vikaa ja se on aina kohdellut sua musta tosi typerästi! :-(
    Mut tsemppiä kuitenkin, eiköhän asiat järjesty!! ♥

    VastaaPoista
  37. Roopella ei oo munaa jättää sua. Siksi se tekee sen ittelleen helpoksi - muuttaa asumaan toiseen kaupunkiin ja toivoo, että sä ite kyllästyt ja ehdotat eroamista lopulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no huhhuh mitä analysointia:D vaikka kerron täällä tällasista melko henkilökohtasista asioista, nii ei kukaan mun lukija tai edes kukaan tuttu voi tietää koko totuutta meidän suhteesta. musta tollanen analysointi menee ihan liian pitkälle!

      Poista
    2. mä tein niin omassa suhteessani. mies oli todella ihana ja täydellinen, mut ei vaan tuntunut silti mulle oikealta. en halunnut loukata häntä koska hän oli niin ihana ja oikeasti myös rakastin häntä. olin vain tosi nuori kun alettiin seurustella ja minulta jäi kokematta se "sinkkuvaihe". jäihän se miehelläkin, mutta hän ei sellaista kaivannut. valmistuttuani hain sitten kauas toiselle paikkakunnalle töiden perässä, koska en omasta mielestäni saanut mielekkäitä töitä kotikaupungistani (oikeasti olisin kyllä saanut sieltä töitä, mutta en halunnut jäädä). jonkin aikaa elettiin etäsuhteessa, jonka jälkeen lopetin suhteen virallisesti, kun mieskin alkoi puhua, onko tässä nyt järkeä koska ikävä on aina kova.
      noh, tuosta on jo muutama vuosi aikaa ja sittemmin mieheni myös muutti etelä-suomeen töiden perässä ja nyt olemme jälleen yhdessä, vanhempina ja viisaampina (minä ainakin:D). joten meilläkin lopulta kaikki päättyi onnellisesti :)

      Poista
  38. ensinäkin iha paskaa noi joittenkin kommentit...mut siis itse olen etäsuhteessa ja jos oikeesti välittää toisesta niin kyllä se toimii:) ja se on aina vaa ihanempaa nähä ku ei joka päivä nää vaan sit ku näkee niin sitä odottaa:)ja tietysti alussa voi olla vaikeaa mutta ihan oikeesti siihen tottuu...voi tulla epäilyksiä mitä toinen siellä kaukana tekee vaikka luottaiski mut se kuuluu siihen et on heikkoja hetkiä ja sitten taas niitä vahvoja:)

    VastaaPoista
  39. Luuletko sä oikeasti et Roope ei muka tuu sua pettämään ku asuu Iisalmessa :D kyl on neiti nyt vähä liia sinisilmäne xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. miks pettäis? se on kaks vuotta sitten pussaillu toisen tytön kanssa, sehän tekeeki siitä hirveen pettäjän:D

      Poista
    2. Ööh iisalmessa jos pettää niin eiköhän kaikki kuulis..... :---D ja miksi pettäisi?

      Poista
    3. no näinpä, kyllähän mulle tullaan aina kommentoimaan pelkästään siitäki, jos roope on baarissa:D ei se seurustelis mun kanssa, jos haluis jotain muuta

      Poista
  40. Minulla on myös kokemuksia etäsuhteesta... Pääsin opiskelemaan noin 500 km päähän poikaystävästäni ja ensimmäinen syksy oli molemmille, mutta etenkin minulle, äärettömän rankka. Matkasin joka viikonloppu yhteensä tuhat kilometriä junalla, rahaa paloi ja stressi ainaisesta matkustamisesta lisääntyi. Viikonloputkin menivät liian nopeaa (pe ja su matkatessa). Olin jo ensimmäisen syksyn lopussa ihan burn outissa, enkä enää tiennyt miten jaksaisin. Onneksini, erinäisten selvittelyjen jälkeen, sain siirron poikaystäväni kaupunkiin jatkamaan kouluani. Nyt olemme asuneet jo yli puoli vuotta saman katon alla ja olemme onnellisia :)Minulle etsuhde ei sopinut ja paloin loppuun, toivottavasti te selviätte! Olet vahva nainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meilläki on se melkein 500km välimatkaa, eli kalliikshan se tulee aina ku näkee:) toivotaan, että onnistutaan tässä!

      Poista
  41. Eiks sulla oo kavereita Helsingissä, kun valitat että yksin pitää olla? Moni sun lukijakin on lähestynyt sua täällä blogissa, ehdottanut tapaamista jne. Eikö ne kelpaa kavereiksi vai mikä mättää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. on, mutta ei keretä nähdä kauheen usein ku aina jollai on jotain:) oon niin ujo, että oon tosi huono tutustuu uusiin ihmisiin

      Poista
  42. Olin aikanani vuoden, puolitoista etäsuhteessa omaani, hän kun on hollantilainen ja minä suomalainen. Eihän se herkkua ollut, mutta kaikesta selviää, kun on oikea asenne ja osaa pitää itsensä kiireisenä. Uutta harrastusta kehiin! Etäsuhteen jälkeen osaan ainakin sanoa sen, että siinä oppi olemaan toisen kanssa menettämättä tatsia omaan itseensä. Elämässä täytyy tehdä omiakin päätöksiä ja on tosi rohkea veto jäädä yksin uuteen kaupunkiin. Hyvä parisuhde kyllä kestää sen ja nuoriahan te ootte, ehtii vielä asua yhdessä ihan kyllästymiseen asti. Mikä ei tapa ja se vahvistaa. Ei elämä koskaan mene satukirja-kaavaa ja jos siihen väkisin pyrkii, sitten voi olla varma, että homma leivää käsiin ennemmin tai myöhemmin. Täytyy vaan hyväksyä nurjat puolet, mutta nauttia myös hyvistä.

    Helsinki on kuitenkin tosi kiva paikka, siellä on paljon häppeninkiä ja uusia ihmisiä tapaa helposti, helppo liikkua, etenkin kun kaikki puhuu samaa kieltä :D. Mä olen asunut täällä vuoden ja mulla on tasan ne samat ystävät, jotka olin hankkinut ennen muutoa, koska kulttuurien kuilu on aika iso. Oppinut arvostamaan kuitenkin Helsinkiä, vaikka nykyinen asuinkaupunkikin on upea, muttei ole kodin voittanutta!

    VastaaPoista
  43. Mä en ymmärrä, miksi täällä haukutaan Roopea siitä, ettei halua muuttaa pääkaupunkiseudulle. Iisalmi on huippu paikka ja itsekään en ikinä mistään hinnasta voisi asua Helsingissä. Ymmärrän siis kyllä Roopea ihan täysin... Mutta myös sua Senja, sun uralle ja blogille ja kaikelle elämälle Helsinki on se oikea paikka ja varmasti ihan hemmetin kurjaa, kun ette voi asua yhdessä. Mutta säkään et halua Iisalmeen eikä Roope Helsinkiin, niin se on yhtälailla molempien "syy". Tai ei kummankaan.. Tsemppiä kaukosuhteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no niinpä, kaikki ei vaan voi tykätä kaikesta:) roope ei tykkää helsingistä - mä en tykkää iisalmesta. kiitos!

      Poista