14.7.2014

the only way is up

Ah mikä ilma tuolla ulkona on! Okei kohta pitäis tulla ukkonen, mutta toistaseks vielä paistaa. Oon nyt muutamana päivänä kerenny ottaa aurinkoo lopputuloksena ihan palanu naama. Viikonloppuna juhlittiin Iisalmen Olusia (alueen ulkopuolella tosin), joten ei ois voinu parempaan saumaan enää punanen naama sattua:D Koitin peittää punaisuutta meikillä, mutta eihän se suostunu kokonaan peittymään. Naama tosin ei oo mitään verrattuna mun itikan pistoksia täynnä oleviin jalkoihin. Nukahdettiin lauantain baareilun jälkeen suoraan, joten parvekkeen ovi jäi vahingossa auki. Ilmeisesti yön aikana kämpän oli vallannu itikat, koska en keksi muutakaan selitystä mun äkillisille pistoksille. Mulla on oikeesti varmaan kymmeniä pistoksia, enkä voi lopettaa raapimista! Pahimmat pistokset on mun jalkapöydissä ja laitoinkin jo blogin facebookkiin kuvan tosta ihanasta näystä. Omituisinta on se, että Roopee ne ei ilmeisesti syöny ollenkaan. Ehkä mä sitten maistun paremmalta? Vähän jo epäiltiin että mulle on tullu joku rokko, mutta oireet ei kyllä oikein täsmänny. Kai muutki harrastaa kaikkien mahdollisten oireiden googlailua? Taitaa olla luulosairaus taas kyseessä:D

En muuten maininnutkaan täällä vielä siitä, että viime viikolla julkaistiin tulokset Helsingin yliopiston viestintään. Okei ehkä en kokenu asiasta mainitsemista tarpeelliseks kun tiesin jo etukäteen, että en tuu kuitenkaan pääsemään. Yllättävintä musta oli se, että kenenkään muunkaan meidän valmennuskurssilla olleen nimeä ei löytyny listasta. Kertoo ainakin siitä, että miten mahdotonta sinne on oikeesti päästä. Saatan hakee ens keväänä uudestaan (ei siitä haittaakaan oo), mutta tällä hetkellä täytyy kyllä laittaa muut hakukohteet edelle. Ehkä joudun kuoppaamaan haaveet toimittajan urasta kokonaan ja jatkan ihan vaan harrastuspohjalta. Freelancerina toimiminen vois olla yks vaihtoehto, mutta oon ihan pihalla kaikista noista hommista. Pitää siis ottaa selvää ja jatkaa ainakin toistaseks avustajana paikallislehdessä:) Tiedän meidän Laajasalon Opiston ryhmästä muutaman, jotka on päässeet suoraan koulun aikana suoritetun harjottelun myötä töihin. Mulla ei todellakaan oo käyny yhtä hyvä tuuri, mutta tästä on suunta vaan ja ainoastaan ylöspäin!
074-001
111-001
103-001
126-001
078-001
134-001
146-001

Kuvituksena muutamat kuvat mun Helsingin kodin lähistöltä, jotka räpsittiin Annin kanssa. Aurinko oli jo laskenu, joten kuvausolosuhteet oli vähän hankalat. Kyllä toi tyttö silti vaan pystyy ottaa aina niin kivoja kuvia! Oli hassua, kun Anni tunnisti paikkoja, joissa ollaan Roopen kanssa räpsitty aiemmin kuvia mun blogiin. Jokainen kohta oli tullu kyllä kieltämättä koluttua:D

20 kommenttia:

  1. Mun mielestä on hirvittävän surullista, kuinka noin nuori ihminen ei ole ollenkaan valmis taistelemaan unelmiensa eteen. Ymmärrän kyllä, että yliopistoon (ylipäätänsä korkeakouluun) pääseminen voi olla ahdistavaa ja suurta ponnistusta vaativa urakka, mutta kyllä sen kuka tahansa pystyy tekemään, lähtökohdista riippumatta. Itse pääsin kolmen vaihtelevan tasoisen yrittämisen jälkeen viime vuonna opiskelemaan Helsingin yliopistoon, ja viimeisimpänä kertana luin jopa todella yli. Sain käytännössä jokaiseen kolmeen hakupaikkaani täydet pisteet, ja voi sitä ilon tunnetta, kun hylkäyskirjeiden sijaan postiluukusta alkoi tipahdella hyväksymiskirjeitä, viimeisimpänä toivomastani Helsingistäkin. Oma opiskelupaikkani oli kaiken lisäksi yksi hankalammista, sillä sisään pääsi vuosittain 9 opiskelijaa, eli 6-10% hakijoista. Silti minusta tuli yksi näistä yhdeksästä opiskelijasta. Ja vieläpä moneen eri paikkaan.

    Luku-urakka on todella suuri, ja paineet hirmu kovat. Mutta sen pystyy kyllä tekemään. Lähes mitä tahansa voi harjoitella ja taitojaan voi vahvistaa vaikka loputtomasti. Mielestäni koskaan ei ole myöhäistä. Tietenkään sitä ei voi kukaan muu, kuin sinä tehdä. Päätöksen pitää tulla itsestä, sillä ei ulkoisella tsemppauksella paljonkaan tee ilman omaa mielenvoimaa. Harjoittelun avulla jokaisesta pääsykokeesta pääsee läpi. Laiskakin, jos laiska vain osaa tarttua oikeassa kohdassa itseään niskasta kiinni ja voittaa laiskuuden.

    Kehottaisin siis vielä pohtimaan omia elämän tärkeysjärjestyksiä ja toiveita, sillä itse en ainakaan unelmistani ollut (enkä ole vastaavaisuudessakaan) valmis tinkimään. Minä pystyn mihin vain, mitä haluan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en mä oo luopumassa vielä haaveistani, mutta koitan vaan tavottaa ne jotain muuta kautta:) pidän kuitenkin varuilta vaihtoehdot avoimina. toikin on niin mielipiteitä jakava juttu, koska sitten taas vauvapalstalla puhutaan, että mun toimittajaks yrittäminen on sama kun matti nykänen pyrkis presidentiks:D haha ei tietenkään pitäs kuunnella muita vaan tehdä omaa juttuaan, mutta kieltämättä sitä alkaa pikkuhiljaa uskoa, että mitä muut ajattelee. mutta jos sä pystyt, niin kyllä mäkin pystyn! kiitos siis kannustavasta kommentista:)

      Poista
    2. Harvinaisen fiksulta kuulostava kommentti, joten pakko kertoa tähän oma mielipiteeni. Mun mielestä tämä maailma ei ole niin yksinkertainen, että ihminen vaan päättää sen, mitä haluaa ja sitten saavuttaa sen. Jotkut toki ovat juuri tuollaisia ihmisiä, mutta suurin osa meistä ei koskaan elämässään tulee kokemaan sellaista intohimoa kuin tuo kyseinen ihminen. Intohimohan se on, mikä ajaa ihmisen taistelemaan. Voi olla, että Senja esimerkiksi kokee intohimoa toimittajana työskentelyyn. Viestinnän opiskelu perustuu kuitenkin käsittääkseni kylmään teoriaan, kiinnostaako se todella Senjaa niin palavasti, että se patistaisi lukemaan pääsykokeisiin niin älyttömän paljon? On niin paljon yliopiston linjoja, joissa opiskelu ja teoria ovat hyvin kaukana tulevasta työstä. Uskon, että juuri tuohon opiskeluun riittää harvalla intohimo. En siis kävisi noin suorasukaisesti ja yhdesä näkökulmasta harkittuna Senjaa tai muitakaan niinsanottuja luovuttajia arvostelemaan. On mun mielestä täysin järkevää mitata omaa kiinnostuksen määrää suhteessa opiskelijoiksi valittuihin. Vielä järkevämpää on pohtia muita reittejä. Ja Senjalla on kuitenkin vahva käsitys siitä, minkälaista työtä haluaa tulevaisuudessa tehdä, niin uskon, että maailma tulee kuljettamaan hänet juuri oikeaan paikkaan ;) Ja vaikka ei välttämättä ikinä saisi sitä unelmien ihanaista kultaista työpaikkaa, niin jossain muuallakin voi kaikki olla loistavasti, ehkäpä vielä paremminkin ;)

      Poista
    3. se siinä onkin, että mua ei niinkään kiinnosta se teoria. joskus olin varma, etten tuu pääsee edes lukioon:D eli joku toinen reitti olis tosiaan parempi, vaikka melko vaikeetahan se on keksiä. kiitos sulle!:)

      Poista
    4. Tosi hyvin kirjotettu kommentti!
      Mutta tosiaan, itse hain lääkikseen 2.kertaa tänä vuonna ja pääsin sisään. Luin ihan mielettömän paljon koska halusin päästä helposti sisään ja näin kävikin. Olen tiennyt aivan pienestä asti että minusta tulee lääkäri, joten pääsykokeeseen panostaminen ei ollut vaikeaa.
      Lääkikseen on melkein pakko lukea tosi paljon, jos haluaa sisään. Kuitenkaan kaikilla sekään ei riitä. Mun mielestä on välillä surullista kun jotkut hakee vaikka viidettä kertaa, ja jäävät kauas rajasta.
      Tän ylipitkän ja jäsentelemättömän viestin pointti on lähinnä se että jos oikeasti tietää mitä haluaa, niin go for it ja tee kaikkes sen eteen. Mutta joskus on kuitenkin hyvä vaan tajuta, että kaikki ei oo mahdollista ja siks plan b:t ei oo mikään huono juttu :) ja kuten sanoit, niin sun toiveammattiin on myös muitakin reittejä! :)

      Poista
    5. juurikin näin:) kiitos kommentista!

      Poista
  2. noh, ei se työnsaanti kyllä todellakaan vaan tuurista oo kiinni.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei niin, mutta kyllä mun mielestä tuurillakin on osansa:)

      Poista
  3. Hei ootko tsekannu tätä vaihtoehtoo http://www.uta.fi/opiskelijaksi/valintaperusteet/cmt/jov.html ? :) Yksi mun tuttu luki tonne ihan muutaman viikon verran ja pääs sisään, eli väittäisin että ei ole lähellekkään yhtä vaikea päästä sisään kuin helsinki :D Tietysti tuohan on Tampereella, mutta ei se Helsingin ja Tampereen etäisyys toisistaan kuitenkaan niin paljoa ole ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei kyllä tosiaan, eli tonne voisin hakee sit jos en kevääseen mennessä oo keksiny muuta:) kuitenki on toi sama pääsykoekirja, mikä mulla oli nytkin viestintään

      Poista
  4. oliko se sun artikkeli minkä päivän iisalmen sanomissa?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. maanantain:) laitan sen kyllä tänne blogiinki jossain vaiheessa

      Poista
  5. Oi että ihana asu! Oot niin kaunis :)

    VastaaPoista
  6. the most beautiful girl i have ever seen :)

    VastaaPoista
  7. Oon seuraillut sun blogia ku itekki hain nyt valtsikan viestintään.. Sinne pääseminen vaatii hitosti duunia,lukemista ja toistoja. Ainoo "oikee" valmennuskurssi on kannustin, kannunvalajien oma kurssi. Puolet sisäänpäässeistä tänä vuonna(16/25) pääs sieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ohhoh, mikä siinä sit on, että sieltä niin moni on päässy?:o

      Poista
  8. Ja sit piti viel sanoo et toimittajakouluhan Helsinki ei sinänsä oo vaan tosi teoreettinen. Komppaan aiempaa kommentoijaa siinä että jos jotain haluu,Ni sit joutuu vaa tekee hitosti töitä sen eteen. Ja Tampereen tiedotusoppi on tosi suosittu myös! Sinne on vaikea päästä,tosin helpompi kuin Helsinki. Tsemppiä,mitä ikinä päätätkään:) ennemmin silti yliopisto ku esim amk medianomi-hommat..

    VastaaPoista