27.2.2014

it's a new day you know how I feel

Heippa! Ajattelin vähän kertoo mun laihdutusprojektin edistymisestä. Takana on kohta kaksi kuukautta laihduttamista, oikeastaan tarkemmin sanottuna hiilareitten välttelyä. Liikunta ei pahemmin oo kuulunu mun laihduttamiseen (motivaatioo yhä odotellessa), mutta kuntopyörän saatuani on tullu kyllä poljettua edes sillä. Mua vähän hirvitti tulla tänne Iisalmeen, koska tiesin, että ruokavaliossa pysyminen on täällä vaikeampaa. Tulin torstaina, ja söin hiilaripitoisesti koko pe-su välisen ajan. Hienoa!:D Yleensä oon siis pitäny kerran viikossa herkkupäivän, jolloin oon saanu mättää hiilareita. No eilen puolestaan kävi niin, että söin leipää. Ei siinä muuten mitään pahaa ole, mutta kun ne hiton hiilarit. En mä nyt silti aio ottaa liikaa paineita näistä lipsumisista, sillä ennenkin mun laihikset on loppunu siihen liikaan paineeseen syömisestä. Kuitenkin loppujen lopuksi tärkeintä on nauttia elämästä: se ei oo mikään maailmanloppu, jos joskus sortuu. Oon sentään pysyny tähän asti niin hyvin ruodussa, ja mun sortumiseks lasketaan tosiaan jo leivän syöminen. Ensimmäisen kuukauden jälkeen mussa oli jo jotain tuloksia havaittavissa, mutta nyt en oo huomannu enää muutoksia muussa kuin olotilassa. Heti kun syön hiilareita, mulle tulee jotenkin tosi turvonnu ja huono olo. En kuitenkaan aio ottaa paineita tulosten suhteen, koska mulla ei kuitenkaan oo sitä ylimäärästä niin paljoa, että näkyviä tuloksia tulisi helposti/nopeasti. Mitään kiirettä en muutenkaan aio pitää, koska esimerkiksi kesään on vielä reilusti aikaa:) Hiljaa hyvä tulee!


Joku oli joskus vähän näreissään siitä, että laitoin Roopen kesken työpäivän ottamaan musta asukuvia. No nyt oon nakittanu pari kertaa homman äitille, kuten myös tällä kertaa. Äitillä ei vaan oo vielä ihan niin pitkä pinna noitten kuvien ottamisen suhteen:D Näistäkin kuvista suurin osa oli pilalla, koska tarkennus oli ihan missä sattuu. Pääasia kuitenkin, että on edes joku, jonka saa tohon kuvaamisrumbaan mukaan. 

Mitä tykkäätte asusta?

25.2.2014

it’s a yes or no, no maybe

Heippa! En tiiä miten usein oon maininnu siitä, miten kova oon rikkomaan kännyköitä, kameroita ja läppäreitä. Harkitsin tosi tarkkaan esimerkiksi järkkärin ostamista, koska pelkäsin, että rikon sen kuitenkin. En edes muista, että miten iso saldo mulla on rikottujen kameroiden suhteen. Nyt viimesimpänä mulla on menny läppäri rikki. Osa varmaan muistaakin sen postauksen, jossa kirjotin ilman toimivaa p:tä, huutomerkkiä jne. No vika paljastui tekniseksi viaksi, jota ei voi korjata. Pahinta on se, että mulla ei oo mitään hajua siitä, että miten onnistuin saamaan läppärin siihen kuntoon. Synttäreitä ja uutta läppäriä siis odotellessa... Järkkärit mulla on ihme kyllä pysyneet ehjinä, mutta entäs puhelin sitten. Mulla on aina ollu joku halpa peruspuhelin, koska ne menee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin rikki. No viime syksynä en malttanut enää olla ostamatta iphonea, ja oon kohdellu sitä siitä alkaen kuin kukkaa kämmenellä. Kunnes sitten tuossa reilu viikko sitten onnistuin pudottamaan sen kylpyammeeseen... Oikeesti! Poimin sen tietysti äkkiä ja kuivailin, ja puhelin tuntui toimivan normaalisti. Pidin kuitenkin varuilta sitä about vuorokauden riisipaketissa, jotta kosteus imeytyisi pois. Puhelin on toiminu ihme kyllä normaalisti sen jälkeen, paitsi että kaiuttimen äänet lakkaa aina välillä toimimasta. Ei se nyt sisänsä mikään iso ongelma ole, mutta ärsyttäähän se, että jos haluaa katsoa vaikka jonkun videon, niin ei voi tietää toimiiko äänet. Voisin tietysti koittaa saada vakuutuksen kautta uuden puhelimen, mutta mulla ei oo mitään hajua esimerkiksi omavastuun suuruudesta. Tällasta tällä kertaa:D En tajua, että miten onnistun oikeesti aina rikkomaan kaiken! Pliis kertokaa, että joku muukin on yhtä tunari kaiken elektroniikan kanssa?

Mutta sitten varsinaiseen asiaan, eli tän päivän asukuviin:)


Päällä oli pariltakin kantilta mulle epätyypillinen asu: neuletakki ja pipo nimittäin. Mä en itse edes omista pahemmin neuletakkeja, joten siirryin penkomaan äitin vaatekaappia. Teinkin yllättävän kivan löydön, nimittäin keltaisen neuletakin. Mä käytän aina jakkuja, joten toi neuletakki oli kyllä kivaa vaihtelua. Pitäis varmaan alkaa satsaamaan varsinkin värikkäisiin neuletakkeihin:) Pipon vetäisin päähän pakon uhalla, koska en saanu mun otsiksia asettumaan en sitten millään. Pahinta on se, että en voi edes käydä suihkussa pariin päivään tänään olleen ripsihuollon vuoksi. Pipopäänä siis mennään!

Mitä mieltä ootte asusta?

23.2.2014

say something I'm giving up on you

Iltaa! Unohdinkin mainita täällä blogin puolella, että tulin torstaina kotiin Iisalmeen. Yleensä oon käyny täällä vähintään kolmen viikon välein, mutta nyt tauko venyikin peräti puolentoista kuukauden mittaiseksi. Monesti oon kyllä jo suunnitellu tulemista, mutta aina on ilmaantunut joku este. Tälläkin kertaa missaan pari juttua Helsingin päässä, mutta pakkohan mun oli kotiin välilä päästä. Suunnitelmissa olisi lähteä takaisinpäin viikon päästä maanantaina. Helsingissä ollessani Irina oli tosiaan mun luona kaks viikkoa putkeen. No sen jälkeen se oli ollu ihan apeana ja ikävissään, joten nyt kun vihdoin taas nähtiin, niin itkuhan siltä vauvelilta pääsi. Nyt se on seurannu mua ku hai laivaa, enkä oo voinu poistua meidän kodista minnekkään ilman sitä. Mitään ihmeellistä ei olla vielä tän mun Iisalmessa olon aikana ehditty puuhata. Katsottiin tietysti jääkiekkoa, jonka olisi kyllä voinut jättää ainakin Suomi-Ruotsi ottelun osalta väliin. Mua oikeesti masenti kattoo sitä:D Muuten mua ei olympialaiset kiinnostanu, mutta jääkiekkoo pitää tietysti aina katsoa. Käytiin erätauolla ottamassa nopsaa asukuvat, eikä kyllä hirveesti hymyilyttäny!

Paita zlz.com (saatu), hame forever21, takki h&m.

Mulla on aina sama ongelma tänne tullessani, että pakkaan ihan sekalaisesti vaatteita mukaan, enkä mieti yhtään, että mitkä voisi sopia yhteen. No tällä kertaa suunnittelin asuja jo etukäteen ja kirjoitin listan, että mitä vaatteita otan mukaan. Näissä kuvissa oleva asu ei kyllä ollu suunnitelmissa, mutta ihan hyvin tää toimi mun mielestä ilman suunnitteluakin. Oon nyt koittanu vähän bongailla tollasia vaaleenvioletteja vaatteita, sillä toi väri tuntuu sopivan sen verran hyvin mulle. Lisäks etsinnässä on ollu joku sellanen baby pinkin värinen neule, mutta toistaiseksi en oo bongannu sitä väriä mistään. Onko kellään teistä havaintoja?

Mitä mun hiuksiin tulee, niin oon nyt varsinkin noita vanhoja kuvia selaillessani alkanut kaipaamaan tummia hiuksia takaisin. Tuota väriä, mikä bannerin keskimmäisessä kuvassakin näkyy. Toisaalta en haluais värjätä hiuksia vielä lähiaikoina, koska oon just pitkän työn jälkeen saanu tän nykyisen värin aikaiseksi. Tummiin palatessa pitäisi tietysti värjätä pidennyksetkin, mikä tietysti huonontaisi niitten laatua huomattavasti. Mutta katsotaan nyt, että miten tässä käy. Se on ainakin varmaa, että vielä en oo värjäämässä:) 

Mitä mieltä te ootte, pitäiskö mun palata tummiin hiuksiin vai pysytellä tässä nykyisessä värissä?

21.2.2014

when I was young

Päädyin tuossa muutama päivä sitten selailemaan ihan vaan ajan kuluksi mun ensimmäisiä postauksia. Yleensä oon kattonu vaan kuvia, mutta nyt luin myös tekstejä. On jotenkin outoo tutkiskella omia ajatuksiaan kolmen vuoden takaa, vaikka eihän se edes ole niin pitkä aika. Tässä iässä se kuitenkin tuntuu tosi pitkältä ajalta. Miten vuoden 2010 minä erottu tästä nykysestä? En tiedä, ei välttämättä mitenkään radikaalisti. Kirjottelin sillon paljon enemmän muodista, sekä vähän henkilökohtaisemmista asioista kun nykyään. Kaipaan sitä, että tiesin silloin tasan tarkkaan, että mitä vaatteita mä haluan. Nykyään mulla ei oo mitään hajua, vaikka tietysti seuraan muotia edelleenkin. Olin jo unohtanut mun ihka ensimmäisen blogin nimen, mutta sain senkin nyt sitten selville. Aloitin mun ensimmäisen blogin kun olin aloittanut kahdeksannen luokan, eli vuonna 2007. Ajatelkaa! Sillon aiheena oli se, että mitä laittaisin luokkakuvauksiin päälle. Muistan, kun otin kuvat eri asuvaihtoehdoista. Sitä mä en muista, että postasinko siihen blogiin lopulta enää muuta. Blogin nimi oli Wear It Out. 2008-2009 vuosien aikana perustin toisen blogini, joka olikin sitten vähän pitempään pystyssä. Blogin nimi oli Piece Of Me, ja esiinnyin aluksi blogissa kasvottomana ja piilonimellä Dally. Siihen aikaan blogit eivät vielä olleet niin yleisiä, joten mua hävetti, että samassa kaupungissa asuvat saisivat tietää. Jossakin vaiheessa ihmiset alkoivat arvailemaan, että kuka mä olen, joten aloin näyttää kuvissa naamani. Siitäkös sitten paskamyrsky lähtikin, kun kaikki kotikaupungissani saivat tietää blogistani. Ei täällä kukaan sillon vielä pitäny blogia, enkä tiedä lukikokaan. Taisin sinnitellä blogin kanssa jopa lukion puolelle, mutta lopulta aloin saada tarpeekseni ilkeistä kommenteista. Monesti sama ihminen haukkui ja arvosteli mua joka postauksessa, not nice. Olin sillon paljon herkempi arvostelulle, enkä halunnut ihmisten arvosteltavaksi blogini takia. Aluksi laitoin blogin vain kutsutuille lukijoille, mutta silti sinne jotenkin vaan pääsi niitä arvostelijoita. Koin järkevimmäksi lopettaa koko touhun, koska en vaan enää kestänyt. Nykyään arvosteluja ei tule enää juuri ollenkaan, joten olen miettinyt, että mihin ne iisalmelaiset haukkujat jäi. Uskaltaako joku ennen mua täällä anonyyminä haukkunut tunnustaa, että miksi lopulta jätti sen touhun? Lopettamiseni jälkeen blogit alkoivat pikkuhiljaa yleistymään, ja aloin kovasti kaivata bloggaamista. Niinpä päätin perustaa tämän nykyisen blogin 2.7.2010. 

Oon kyllä monesti miettinyt, että olisivatko asiat eri tavalla, jos en olisi koskaan lopettanutkaan. Sillon joskus ei käynyt edes mielessä, että blogin kautta voisi tienata rahaa, tai saada muita hyödykkeitä. Nyt parin vuoden sisällä niitä on alkanut tulla, mutta en koe, että raha olisi se palo, mikä mut saa kirjottamaan. Sain vähän aikaa sitten työtarjouksen yhdestä toisesta blogiportaalista. Tarjouksena oli tienata n. kaksinkertainen määrä siihen, mitä mä tällä hetkellä tienaan. En kuitenkaan suostunut. Miksi? Koska mä tykkään tästä nykyisestä tilanteesta. Tykkään kuulua Suomen suurimpaan blogiportaaliin Indiedaysiin, ja tykkään, että pääsen erilaisiin kampanjoihin aina sillon tällöin mukaan. Tottakai mun haaveissa olisi tienata bloggaamalla niin hyvin, etten tarvitsisi siihen rinnalle töitä. Mutta jos ja kun sellainen joskus olisi mahdollista, haluaisin tehdä sen nimen omaan Indiedayssillä. Haaveet on haaveita, eikä se välttämättä tule edes koskaan toteutumaan. Eikä siihen ole kiirettä, koska mun tilanne on just nyt hyvä tällaisenaan:)

Tässä tekstissä nyt ei tainnut olla päätä eikä häntää, pahoittelut siitä. Jotenkin vaan halusin purkaa viimeaikaisia ajatuksia. Siitähän mun blogin idea lähtikin: purkaa ajatuksia ja jakaa asukuvia. Nyt palataankin sitten hetkeksi vielä vuoteen 2010 kuvien kautta. Osa kuvista on vuosilta 2008-2009. Oon niin onnellinen, että vaikka olen onnistunut hävittämään kaikki nuo kuvat koneelta, löytyy ne vielä tuolta blogiarkistojen kätköistä:) Pahoittelut kuvien huonosta laadusta, kaikki on tosiaan otettu ihan normaalilla kameralla ja tinypic on raiskannut jotkut vielä jälkikäteen entistä huonommiksi.


Voi noita aikoja:) Mukavaa viikonloppua kaikille!♥

18.2.2014

oppeja värjäyskoulusta

Heippa! Osa varmaan muistaakin postaukseni viime keväältä, jossa kerroin Garnier Olia -hiusväristä. Pääsin jälleen tutustumaan kotivärjäyksen saloihin Indiedaysin ja Garnier Olian yhteistyökampanjan merkeissä. Tällä kertaa kuitenkin hieman eri merkeissä, sillä pääsin itsekin hiustenvärjäykseen. Erikoista hommasta teki se, että meidän värjättävien hiukset värjäsi toiset paikalla olleet bloggaajat. Mun kuontalon kimppuun pääsi (tai joutui?:D) ihana Johanna, joka kertoo värjäämisestä ja siihen liittyvistä nikseistä blogissaan 24.2. Muut mukana olleet bloggaajat ja postausaikataulun voitte tsekata kampanjasivulta.

Mä kerroinkin jo sillon viime kevään postauksessa vinkkejä kotivärjäämiseen, mutta kerrataan nyt ne mun mielestä tärkeimmät kohdat:

- Valitse väri aina kaupassa olevan mallihiustupsun perusteella, älä kuvan.
- Jo puolipitkät hiukset vaativat kaksi pakettia väriä, jotta lopputulos varmasti onnistuu.
- Jos värjäyksen lopputulos epäilyttää, ota niskahiuksista kohta, ja testaa väriä siihen ennen varsinaista värjäystä.
- Muista, että tummia hiuksia ei saa vaaleammaksi ennen, kun hiuksiin on tehty värinpoisto.
- Jos värjättyjen hiusten lopputulos on liian tumma, voi väri vaaleta hieman sitruunamehuhuuhtelulla.
- Älä värjää juuri pestyjä hiuksia. Lopputulos on parempi, kun hiukset ovat olleet pesemättä pari päivää.

Olisi pitänyt kyllä muistaa nämä neuvot taannoin, kun mulla oli se tukanvärjäyskriisi meneillään ja päähän upposi ainakin viisi pakettia eri hiusvärejä:D

Meidän värjäyspäivä lähti käyntiin ihanalla brunssilla:)

Sitten siirryttiin värjäyskoulutuksen puolelle, jossa kuultiin kaikki mahdolliset niksit kotivärjäykseen. Tutustuttiin myös tähän kyseiseen Garnierin Oliaan, joka on tosiaan öljypohjainen, hellävarainen ja ammoniakiton hiusväri. Garnier lanseerasi vastikään uusia värejä Olian valikoimaan: kolme eri kuparinsävyä, sekä kaksi uutta vaaleaa sävyä.

Testattiin tavallisen kotivärin ja Olian eroa. Vasemassa kulhossa on Oliaa ja oikealla normaalia hiusväriä. Värin ja hajun lisäksi eron huomasi koostumuksessa. Tavallinen hiusväri on yleensä melko litkumaista, ja sotkee paikat helposti (nimim. oon pariinkin otteeseen pilannu meidän kotona olevan valkoisen pöydän hiustenvärjyyn aikana), kun taas Olia on koostumukseltaan voidemaista, eikä roiski ympäriinsä niin helposti.

Sitten värjäämään! Jokaiselle bloggaajalle katsottiin värikartasta sopiva sävy. Mun hiukset oli tarkoitus värjätä kokonaan, mutta koska Olialta ei löytynyt mun pidennyksiin sopivaa sävyä, päätettiin värjätä vain juuret.

Katsottiin mulle parhaiten sopivaksi sävyksi 6.3, eli Golden Light Brown.

Mua aluks hieman hirvitti antaa mun tukka jonkun toisen bloggaajan käsiin, mutta Johanna osottautukin oikein taitavaksi värjääjäksi eikä tarvinnu pelätä:) Paikalla oli tietysti myös ammattilaisia, jotka auttoi kokoajan tarvittaessa.

Juurikasvun värjäämiseen riitti hyvin yksi paketti, joka taisikin mennä kokonaan. Väriä täytyy siis oikeasti laittaa reilusti. Väri sai vaikuttaa 30 minuuttia, jonka jälkeen siirryttiin pesupaikalle ja hiukset pestiin ensin shampoolla ja sitten hoitoaineella.

No entä se lopputulos?

 Ennen värjäämistä mulla oli oikein ihana harmaa juurikasvu, joka vaatikin jo värjäämistä. Väri päälaella kirkastui ainakin omaan silmään ihan selvästi. Huomatkaa ero myös kampauksessa:) En ite aiemmin uskaltanu värjätä juurikasvua piiloon, koska en tiennyt, mikä väri olisi juuri sopiva. Nyt kun väri on tiedossa, voin jatkossa hyvillä mielin värjäillä juurikasvua piiloon kotonakin.

Lisää värjäysniksejä löytyy kampanjasivuilta!

Onko teillä kokemuksia Oliasta?