16.12.2016

ARVONTA: Polaroid aurinkolasit

Heippa! Joulu kolkuttaa jo oven takana. Uskomantonta edes ajatella, että se on jo viikon päästä. Mulla on ollut mielessä teille pari arvontaa. Toisen toteutan sitten myöhemmin, mutta nyt luvassa olisi joululahja jollekkin teistä!

Sain valita Sunglasses Shopista itselleni mieleiset aurinkolasit. Joku ehkä muistaakin pari edellistä kertaa, kun olen sieltä saatuja arskojani esitellyt (postaukset tässä ja tässä). Aivan kuten edellisilläkin kerroilla, päädyin taas Polaroidin laseihin. Ne vaan on miellyttäneet mua valikoimasta eniten:) Tällä kertaa valitsin nämä peilimalliset lasit, joita ulkoilutin ensimmäistä kertaa viime viikonloppuna Tukholman visiitillä. 

Näin kaamosaikaan mä harvemmin olen edes liikenteessä valoisan aikaan, sillä herään auringon laskiessa. Nyt uudet arskat olivat kuitenkin hyvä valinta ei pelkästään edellisillan juhlintojen (nimimerkillä aina aurinkolasit naamalla dagen eftereillä), vaan myös Tukholmassa pyryttävän lumen takia. Tulispa se lumi pian myös Helsinkiin... 

arskat-001

Sitten itse arvontaan. Eli jakoon lähtee yhdelle teistä valitsemanne aurinkolasit Polaroidin mallistosta! Toki lasit voi myös antaa joululahjaksi vaikkapa kaverille. Pidetään arvonta melko pikaisena, eli osallistumisaikaa on tiistaihin 20.12 asti (klo 23.59). Miten arvontaan voi osallistua? Jätä kommentti tähän postaukseen sähköpostiosoitteella varustettuna. Toki voit linkata jo kommenttiin mieleiset arskat, mutta ei oo tietenkään pakko! Voittajaan ollaan yhteydessä meilitse. Onnea arvontaan!:)

5.12.2016

5 in 1 hair styler

Tukkajuttuja luvassa! Kuten moni on varmaan huomannut, mä rakastan kiharoita hiuksia. Vuosien ajan käytin kiharia omassa päässäni päivittäin - nyt tahti on hieman rauhoittunut. Klipsipidennykset mulla oli aina valmiiksi kiharalla (kiharat pysyi niissä helposti parikin viikkoa) ja omien olemattomien hiusten kihartaminen oli nopeaa. Teippi- ja nyt viimeisimpänä sinettipidennysten kanssa olen hieman laiskistunut laittamisen suhteen, sillä kihartaminen vie niin paljon aikaa. Tai no paljon ja paljon, yleensä suoriudun siitä noin kymmenessä minuutissa:D Lähden yleensä sen verran kiireellä liikenteeseen, että oon yhä useammin suoristanut hiukset vaan nopeasti ja that's it. Välillä tekee mieli kuitenkin panostaa, ja ainakin omaan makuun kiharat näyttävät mulla paremmilta kuin suora tukka.

IMG_9525-001

Kiharoiden tekoon olen käyttänyt monia välineitä. Nopeimmaksi välineeksi olen todennut suoristusraudan. Ennen en todellakaan osannut tehdä suoristusraudalla kiharoita, mutta onneks oon nopee oppimaan. Sain yhteistyön merkeissä Pozelta mulle aivan uudenlaisen raudan testiin, joka myös vaati alkuun hieman opettelua.

kiharrin1-001

Kyseessä on yllä näkyvä 5 in 1 Hair Styler, joka nimensä mukaisesti pitää sisällään viisi erikokoista kiharrinta. Pakkauksen mukana tuli myöskin lämpösuojakäsine, mitä ilman on oikeastaan mahdotonta käyttää tuon tyyppistä kiharrinta. Kun mulla oli vielä klipsipidennykset, käytin vähän samalta muistuttavaa piipparia pidennysten kihartamiseen. Piippari eroaa tästä raudasta kuitenkin sillä, että siinä on klipsu apuna ja ainakin mun piippari on malliltaan aika ohut. Pozen kihartimella saa paljon monipuolisemmin erilaisia kiharoita tehtyä. Eniten oon tykästynyt tuohon toisiksi isoimpaan (toinen vasemmalta). Sillä saa aika pitkälti suoristusraudalla tehtyjä kiharoita muistuttavan lopputuloksen. Joku kerta täytyy koittaa tota kaikkein pienintä - josko sillä saisi sellaiset kunnon käkkäräkiharat aikaiseksi!


kiharrin2-001

Oli hieman haastavaa kuvata samalla, kun kiharsin (nimimerkillä puhelin jalkojen välissä ja kuulokkeet suussa kaukolaukaisimena). Mutta siis simppelisti vaan pieni osio tukkaa kihartimen ympärille, kyllä te tiiätte! Vasemman puoleisessa kuvassa näkyy pidempään kihartimessa pidetyn hiusosion ja vähemmän aikaa pidetyn osion ero. Vähän kun malttaa odottaa, niin hius kihartuu tosi paljon. Toisaalta loivemmatkin kiharat on kivat!


kiharrin3-001

Vasemmalla lähtötilanne ja oikealla tukka kihartamisen ja hiuslakan jälkeen.


kiharrin-001

Sitten vielä harjaus ja viimeistely. Mä ainakin tykkään lopputuloksesta!

Jos jollakulla on tarvetta kihartimelle, niin suosittelen lämpimästi Pozen 5 in 1 Hair Styleria:) Hyvä joululahjatoive, ja kihartimen voi kustantaa myös erissä.

Millä/miten te tykkäätte kihartaa hiukset?

1.12.2016

joulukuun eka


Täällä voidaan jo paljon paremmin edellisen postauksen (poistin sen eilen) tunnelmiin nähden. Vietän tässä toista vapaapäivää putkeen ihan vaan kotona rentoutuen. Sain vihdoin siivottua, vaikka tappelinkin imurin kanssa ainakin puoli tuntia. Lähellä oli, etten joutunut siivoamaan lattioita rikkalapiolla... Näitä tilanteita tulee aika usein, missä kaipaisi jonkun kaksilahkeisen apua. Onneks on puhelimet olemassa, ja voi soittaa tiukan paikan tullen iskälle. Tosi hyvin mä oon kuitenkin tässä reilut neljä vuotta yksin asuttuani oppinut selviytymään milloin mistäkin pulmasta tai askareesta ihan omin avuin.

Muuten kuulumisista sen verran, että stressilevelit ovat laskeneet huomattavasti. Tein sellaisen ratkaisun, että jätin pari kurssia koulussa kesken. Se tosin tarkoittaa sitä, etten saa tavoittelemaani 60 opintopistettä kasaan vielä tämän vuoden puolella. Toki olisin niska limassa käynyt kurssit loppuun, jos tilanne olisi toinen, eikä tutkinto-opiskelijaksi hakeminen olisi viivästynyt vasta keväälle. Nyt kun aikaa pisteitten keräämiselle on vielä koko kevät, ei mun tarvii täyttää päiviäni töiden lisäksi koululla. On mulla pari kurssia tälläkin hetkellä vielä jäljellä, mutta toista niistä käyn itsenäisesti, ja toinen on muuten aika lailla taputeltuna. Mun piti kirjoittaa aikakauslehtikerronnan kurssille 8000 merkin pituinen narratiivinen juttu. Viime aikaisten stressitekijöiden takia pelkäsin, etten saa juttua edes tehtyä. Mutta mä tein sen! 10 000 merkkiä tekstiä yhdessä illassa. Olisin voinut toki käyttää enemmänkin aikaa siihen, mutta mulle kirjoittaminen on helpompaa yhdeltä istumalta. Ja mikä parasta, jutusta tuli hyvä. Tarkoitus oli, että jutut tarjotaan eri lehtiin. No mun tekstistä tuli sen verran henkilökohtainen, etten ole omalla nimelläni valmis sitä missään lehdessä saati sitten blogissa julkaisemaan. Ehkä joskus...

Mutta joo, aion tosiaan jatkaa vielä keväällä avoimessa opiskelua. Opintopisteitä jää näillä näkymin puuttumaan kuusi, eli hirveästi hommaa ei keväälle ole, ellen sitten hanki enemmänkin pisteitä. Ajattelin tosin ainakin alkuvuodesta tehdä töitä enemmän, eli aika lailla täyspäiväisesti. Ainoo mikä potuttaa on se, että joudun taas maksamaan 150e opiskelusta. Oon siis tähän mennessä maksanut 450e, eli yhteensä tulen maksamaan 600 euroa opiskelupaikasta. Ihan älyttömän paljon. Tiukemmalla tahdilla olisin saanut pisteet kasaan lyhyemmässä ajassa, mutta töiden ohella opiskelu on ollut muutenkin todella vaivalloista. Kieltämättä harmittaa, etten kerännyt pisteitä kasaan tänä syksynä. Mutta täytyy vaan mennä oman jaksamisen mukaan, ja kuten siitä edellisestä tekstistä kävi ilmi, niin mun jaksaminen on ollut vaakalaudalla. Mutta nyt näiden päätösten myötä olo on paljon parempi!

Multa on kysytty, että vieläkö haluan lähteä au pairiksi. Homma on tällä hetkellä vähän auki niin sanotusti. Mulla ei tällä hetkellä ole varaa lähteä, mikä tietysti on se suurin ongelma. Senkin takia kiristän työtahtia ensi vuonna, että voin katsoa lähtemistä myöhemmin keväällä mahdollisesti uudestaan, jos saan tarvittavan rahamäärän kasaan. Säästäminen ei todellakaan ole mun vahvuus... Jos lähden myöhemmin keväällä, lähden toki lyhyemmäksi aikaa, jotta ehdin syksyksi takaisin toivottavasti vihdoin opiskelemaan kunnolla. Mutta mitään päätöksiä en oo vielä tehnyt, vaan katson hiljalleen mitä tuleman pitää.

unspecified3
unspecified13
unspecified15
unspecified14
unspecified6

Käväisin lauantaina vähän pikkujouluilemassa Silja Symphonylla. Ihan risteilemään asti en päässyt, vaan kyseessä oli parin tunnin pikavisiitti. Päälle vetäisin mun lempivaatteen, eli Lindexin neulemekon. Ostin ton joskus ehkä kuusi vuotta sitten vielä Iisalmessa asuessani alennusmyynneistä. Toi vaan on niin kätevä ja mukava! Kuvista ja seurasta kiitos Ennille

Mitä tykkäätte asusta?

Nyt mä jatkan vapaapäivän viettoa kouluhommien parissa, ja täytyy varmaan päästä vielä kylpyammeeseenkin löllimään. Huomenna alkaa nimittäin kahdeksan päivän työputki! Sen jälkeen suuntaan pariksi yöksi laivalle, ja sitten oonkin taas yhtä päivää vaille joka yö töissä. Onneksi vielä jaksaa painaa hyvillä mielin, sillä kohta on jo joulu ja kahden viikon loma:) Palaillaan!

2.11.2016

I fucked up

Viime keskiviikkona klikkasin Opintopolun auki ja rupesin täyttämään hakemusta avoimen väylän hakuun. En saanut hakemusta kuitenkaan lähetettyä, sillä ensin piti laittaa tilaukseen opintotosite ja liittää se sitten hakemuksen mukaan. Tilasin opintotositteen, sain sen seuraavana päivänä, ja ajattelin, että ehdin hyvin sitten viikonloppuna laittaa hakemuksen liitteineen menemään. Hakuaikaa oli siis maanantaihin asti.

Viime viikko oli tosi kiireinen. Lauantaina olin kellojensiirron takia töissä viiteen aamulla, ja seuraavalle päivälle olin ottanut työvuoron, vaikka alunperin piti olla vapaata. Jännitin kovasti maanantaita, jolloin käytiin ennakkoon katsomassa Luokkakokous 2, jossa olin avustamassa. Eilen, tiistaina, puhuin jonkun kanssa opiskelusta. Sitten paniikki kolahti päähän ja kovaa. Viimeinen hakupäivä oli edellisenä päivänä enkä mä ollut laittanut hakemusta.

Avasin Opintopolun ja siellä se sitten luki: hakuaika on päättynyt. Kello oli siinä vaiheessa jo sen verran paljon, etten voinut soittaa minnekkään. Ja vaikka olisinkin ehtinyt vielä soittaa, ei se mitään olisi muuttanut. Mä mokasin. Tänään päätin kuitenkin varuilta soittaa, ja tuomio oli se, mitä sen odotinkin olevan. Hakemuksia ei enää oteta vastaan.

Mua hävettää edes myöntää, että oon onnistunut mokaamaan näin ison jutun. Mä oon ihan helvetin vihainen itselleni. Miten mä voin vaan unohtaa? Oon opiskellut jo yli vuoden avoimessa, kerännyt puuttuvia opintopisteitä ja käynyt epäonnistumassa pääsykokeissa. Se, etten päässyt vielä syksyllä tutkinto-opiskelijaksi ei ollut mulle mikään kova paikka. Olin varautunut siihen, ja mua ei haitannut, että seuraava mahdollisuus olisi vasta tammikuussa. Nyt kun tiedän saavani tarvittavat opintopisteet kasaan, oon valmistautunut aloittamaan täyspäiväisen opiskelun tammikuussa. Oon pohtinu asumisjärjestelyjä, työkuvioita ja sain jopa mun kaverin vanhat haalarit opiskeluaikoja silmällä pitäen. Ja nyt musta ei sitten tulekaan tutkinto-opiskelijaa. Vieläkään.

Fiilikset on tällä hetkellä paskat. Ihan ku sydän ois särjetty. Jotenkin epätodellinen olo, ja kokoajan ootan, että millon mä herään unesta. Ei, tää on niin todellista kun vaan voi olla. Mut mitä mä tässä itken, oma on vikani.


Mitä nyt sitten?

Mä yritän aina ajatella positiivisesti enkä jäädä vellomaan epäonnistumiseen. Uskon, että kaikki tapahtuu syystä. Tälle on joku syy, miks tässä kävi näin. Mikä se syy sitten on? Ensimmäisenä tuli mieleen, että ehkä tää on merkki siitä, että mun tosiaan täytyy hakea au pairiksi. Oon pohtinu sitä nyt enemmän tai vähemmän yli vuoden ajan, mutta päättänyt keskittyä opiskelemaan. Nyt kävi kuitenkin niin, että opinnot ei jatku enää tammikuussa. Mä saan tarvittavat opintopisteet kasaan ja haen sitten keväällä uudestaan. Avoimessa mun ei kannata ensi vuonna enää jatkaa, koska se maksaa. En todellakaan haluais jatkaa samassa työssä samaa työtahtia kuin nyt. Ehkä mun pitäisi vaan lähteä.

Mutta mua pelottaa, että onko musta siihen. Toki se on varmasti ihan normaali fiilis kaikilla, jotka pohtii ulkomaille lähtemistä. Tiedän, että olisi kuitenkin hyvä ratkaisu lähteä. Äiti on eri mieltä, sen mielestä mä pakenen, jos lähden. Tavallaan totta, tavallaan ei. Mä oon ujo vieraitten ihmisten kanssa, mutta toi kokemus varmasti kasvattaisi mua ulos kuorestani. Isompi ongelma on kuitenkin raha. Mistä rahat esimerkiksi lentoihin ja viisumiin? Heti tammikuussa lähteminen ei mitenkään onnistu.

Nyt mä vaan mietin tätä hommaa tarkkaan. Pystynkö säästämään tarvittavat rahat ja ennen kaikkea onko musta oikeasti lähtemään. Kestänkö olla niin kaukana kaikista, varsinkin Irinasta. Hakuprosessi on tietysti asia erikseen. Siitä mä kuitenkin oon melko varma, että kohteeksi valikoituu juuri Australia. Täytyy vaan ennen prosessin aloittamista järkeillä, että pystynkö viemään sen loppuun asti. Toki täytyy myös miettiä muita vaihtoehtoja ensi keväälle. Pitikin mennä mokaamaan...

En olis onnistunu olemaan kertomatta tästä asiasta. Mua vähän pelottaa, että miten te otatte tän asian vastaan. Mitään paskamyrskyä mä en just nyt jaksais, koska tiedän kyllä hyvin, että miten pahasti tuli töppäiltyä. Tapahtuuko tällaista edes muille?

26.10.2016

thought that I'd be different this time around

Hellurei! Tänään on taas vaihteeks kiirettä pitänyt, mutta tähän väliin ajattelin avata bloggerin, koska lähipäivinä aikaa ei löydy yhtään tämän enempää. Myönnän, että mulle on tullut vähän paha tapa höpötellä arkipäiväisiä juttuja Snapchatissa, mitä siis ennen harrastin täällä blogin puolella. En tiedä onko tyhmää, jos selitän täällä kaikki samat asiat. Toisaalta eihän teistä kaikki väkisinkään mua siellä seuraa, joku saattaa skipata mun höpöttelysnäpit kokonaan tai sitten ne menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta jos tää nykyinen blogin päivitystahti harmittaa ja mun tekemiset ja kuulumiset kiinnostaa, niin suosittelen tosiaan seurailemaan myös snäpin puolella (nimimerkki senjasa).

 Mutta sitten siihen höpöttelyyn. Maanantaina alkoi kiireiset ajat, sillä ravaan nyt koulussa vähän enemmän. Alkusyksystä oli vielä helppoo, kun koulua oli vaan kerran viikossa. Nyt käyn siellä kolmesti viikossa töiden ohella (vapaapäivät on harvassa) ja lisäksi suoritan yhden kurssin itsenäisesti. Yhdelle kurssille ilmottautuminen oli pakko perua, koska jos olisin ottanut senkin, olisi lähiopetusta ollut neljä kertaa viikossa. Ei siinä muuten mitään, mutta mun on kuitenkin pakko tehdä töitä tietty määrä ja nytkin vapaatoiveita laittaessa oli melko sumpliminen, kun joinain päivinä en pääse päivisin töihin ja joinain en iltaisin jne. Monimutkaista. Itseasiassa oon ottanu työvuoroja vähän enemmänkin kun ois tarvetta (ja aikaa), mutta rahaa on saatava. Eikä tää tuu olemaan tällaista (toivottavasti) enää kauaa, jos opiskelupaikka aukeaa tammikuussa. Sitten voi keskittää suurimman osan energiasta koulunkäyntiin :)

Pakko myöntää, että välillä elämä on hankalaa mun aikataulujen kanssa, ja ihan ilman opiskeluakin. Muut yötöissä käyvät varmasti ymmärtävät mistä puhun. Myöhään valvominen ei todellakaan ole mulle ongelma, vaan se, että suurin osa muista ihmisistä elää sen ns. normaalin rytmin mukaan. Jos joku vaikkapa pyytää mua treffeille (harvinaista), niin molemmille sopivaa ajankohtaa on vaikeaa löytää. Ehkä siitäkin syystä mä en koskaan käy treffeillä. Mutta ei nyt mennä siihen sen enempää:D Onneks oon kuitenkin melko hyvin onnistunu käymään esimerkiksi viikonloppuriennoilla silloin, kun on ollut jotakin erityistä tiedossa. Meillä vapaatoiveet vaan pitää laittaa tosi aikaisessa vaiheessa, sillä yksi työvuorolista kestää aina kuusi viikkoa. Vähän hankalaa se välillä on tietää etukäteen, mitä kuuden viikon päästä saattaa olla luvassa. Sen takia oon myös missannu paljon.

Mitä mulle sitten kuuluu tän kaiken keskellä? Ihan hyvää. Kaikki luistaa pääsääntöisesti hyvin, ja oon ehtinyt töiden ja koulun ohella elää elämää muutenkin. Stressi ei oo toistaiseksi paha, mutta puskee vähitellen esiin. Tällä hetkellä stressaan lähinnä yhdestä koulutehtävästä, jota en oo saanut vieläkään aloitetuksi. Mulle on helpompaa kirjoittaa joku juttu yhdeltä istumalta. Nyt kyseessä on 8000 merkin juttu, joka pitäisi myydä jollekkin lehdelle. Tartteis vaan raivata kalenterista joku päivä, jolloin en tee mitään muuta kuin kyseistä juttua. Aihekin alkaa pikkuhiljaa hahmottua, mutta oon vähän epävarma sen suhteen. Kyllä tää tästä!

IMG_8229-001
IMG_8205-001
IMG_8223-001
IMG_8218-001
IMG_8221-001

Elämä kamerattomana jatkuu ja jatkuu. Näillä näkymin saan uuden kameran joululahjaksi, eli hankalaa on. Kuvasin yhden postauksen puhelimella, mutta saas nyt nähdä, tuliko kuvista julkaisukelpoisia. Nää yllä olevat kuvat on Iisalmen reissulta, onneks porukoilla on järkkäri! Eniten mua kamerattomuudessa harmittaa se, että olis kiva kuvata tänne videoo pitkästä aikaa. Kännykällä sitä en kyllä tee.

Mä en nykyään käytä mitään muuta kuin housuja. Aina samat mustat housut, ja yläosakin harvoin vaihtelee. Tykkään kyllä miettiä erikoisempia asuja aina, kun on syy panostaa pukeutumiseen. Arkikäytössä meen kuitenkin mukavuus edellä, ja mä entinen farkkuhater oon jopa tykästynyt noihin kuvissa näkyviin yksilöihin. Sain noi KappAhlin tuunauspajasta, jossa päästiin itse tuunaamaan KappAhlin mallistosta valitsemamme farkut. Kokeilin kahtia erilaisia pöksyjä, ja noi vei lopulta voiton. Sen verran housuja tuli tuunattua, että lyhensin lahkeita ja rikoin niitä nuppineulalla. Ei nyt oikein erotu näistä kuvista, mutta huomatkaa tekemäni kurkistusaukot polvissa! Ei menny ihan nappiin, sillä aukot tulivat hieman liian ylös ainakin mun mielestä. Ehkä toi tuunailu ei ole oikein mun juttu.

Mitä tykkäätte asusta?

ps. Onko siellä ketään/tiedättekö ketään valokuvaajaa, joka olisi innokas ottamaan musta ja Saijasta kuvia? Ideakin meillä on mielessä (tää oli taas tällanen hetken mielijohteesta syntynyt master plan). Jos löytyy, niin mulle voi mielellään laittaa meiliä!

21.10.2016

uudet pidennykset!

Mikäs sen parempi tapa viettää perjantai-iltaa, kun tapella tekniikan kanssa. Nimimerkillä mulla meni tunti, että pääsin tähän kirjoittamispisteeseen asti:D Oon ollu nyt vähän kipeenä, ja tää päivä menee vielä saikulla, eli onneks ei oo ainakaan kiire mihinkään. Siispä postausta kehiin!

Pari viikkoa sitten oli taas kampaamohommien aika. Tällä kertaa kyseessä olikin vähän enemmän aikaa vievä operaatio, kun vaihdettiin pidennykset uusiin. Aikaa meni kaksi päivää, ja istuin kampaamotuolissa yhteensä kymmenen tuntia (kieltämättä vähän oli paikat jumissa sen jälkeen). Piti ihan toivoa töistä vapaata, että ei tuu kiire ja Essi saa ihan rauhassa häärätä mun hiusten kimpussa.

 Ensimmäisenä päivänä homma alkoi sillä, että tepastelin yhteistyökumppanini Salon Pepe Åhmanin Tapiolan liikkeeseen poistattamaan vanhat sinetit päästä. Operaatio oli tosi simppeli, ja pidennykset lähti helposti irti. Siinä sitten ihmeteltiin taas mun hamppuuntunutta tukkaa, joka oli jostain syystä taas kasvanut toiselta puolelta pidemmäksi kuin toiselta. Huonoa latvaa riitti edelleen permanentin jäljiltä. Laitettiin tällä kertaa mun tyveen vähän vaaleampi sävy, ja myös latvoja vaalennettiin kevyesti. Yllättävän hyvin mun hamppukasa vaaleni! Tälläkin kertaa hiukset elvytettiin Olaplexillä, ja muutos oli melkoinen. Latvat tottakai tasattiin, mutta permanentin jämiä ei voinut kokonaan leikata pois, ettei oma tukka erottuisi liikaa pidennyksistä.

postaukset-001

Essi koitti lämmitellä mua tollaseen vähän lyhyempään tukkaan. Vielä lyhyempään kuin kuvassa. Kyllä mulla sen verran alaston olo oli ilman pidennyksiä tuon yhden illan aikana, että en ollu suostuteltavissa! Toisaalta otsistenkin suhteen olin ehdoton vuosien ajan, kunnes niistä luopuminen osoittautui parhaaksi ratkaisuksi ikinä. Eli never say never.

Seuraavana päivänä suuntasin vaihteeksi Salon Pepe Åhmanin Espoonkeskuksen liikkeeseen uusia sinettejä laitattamaan. Tällä kertaa homma hoitui nopeampaa kuin kesällä, propsit vaan Essille kuuden tunnin näpertämisestä:D Nyt joukkoon laitettiin vähän vaaleampaakin pidennystä, kuin kesällä. Myös pidennyksiä saksittiin reilummalla kädellä, eli lopputulos oli nyt hieman lyhyempi ja vaaleampi kuin aikaisemmin.

postaukset1-001

Tadaa! En voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen. Jotenkin oon tosi tykästynyt nyt liukuväriin, eikä todellakaan tee mieli palata kokonaan tummaan tukkaan. Päinvastoin - jahka oma hius parantuu, voidaan hiuksista tehdä vielä vaaleammat. Vaihtelu virkistää!

Pakko hehkuttaa vielä sinettejä pidennystekniikkana. Mullahan oli monta vuotta klipsit, ja myös teipeistä löytyy kokemusta. Sinetit oon todennu ehdottomasti helpoimmaksi ja parhaaksi ratkaisuksi. Klipsit nyt ovat asia erikseen, sillä niitä pidin päässä vain halutessani. Teipit kulkivat sinettien tapaan kokoajan päässä mukana.

Suurin ongelma teippipidennyksissä oli se, miten paljon ne vahingoittivat omaa hiusta. Ne oli huomattavasti vaikeampaa irroittaa, ja ne repivät ja katkoivat mun tukkaa tosi paljon. Tosin irrottaminen oli vaikeaa lähinnä siksi, että mun oma tukka takkuuntui teippien kanssa tosi paljon. Sinettien kanssa onkin ollut positiivista huomata se, että mun hiukset ei ole lähteneet ollenkaan takkuuntumaan kasvaessa. Yhden teippiosion irrotessa mukana lähti juuri takkujenkin takia paljon tukkaa, kun taas pienen pienet sinettiosiot eivät irrotessaan katko hiusta juuri ollenkaan. Toki välillä revin repsottavia teippejä vähän kyseenalaisin keinoin itse irti, mutta ainakin ne mun edelliset sinetit irtoilivat hiljalleen ihan omaa tahtia repsottamatta mihinkään suuntaan.

Mä oon tosi laiska tekemään kampauksia, mutta sen harvan kerran kun oon pitäny vaikkapa ponnaria, on sinetit saanut helposti piiloon ja sulautumaan oman tukan joukkoon. Teippien kanssa mä en onnistunut koskaan pitämään hiuksia kiinni ilman, että osiot paistoivat jostain kohtaa päätä. Myös hiusten peseminen on osoittautunut helpommaksi sinettien kanssa.

Koska sinettiosiot ovat niin pieniä, oli liukuvärin tekeminenkin paljon mahdollisempaa. Teippien kanssa kolme eri väriä tukan seassa tuskin olisi onnistunut, tai ainakaan lopputulos ei olisi ollut niin luonnollinen ja sulautuva. Keksisin varmasti muitakin syitä, miksi tykkään sineteistä enemmän, mutta tässähän noi pääasiat taisi jo tulla. Kysykää toki, jos joku askarruttaa!

Mulla on toki tälläkin kertaa alennusta tarjolla! Tuttuun tapaan koodilla SENJA saatte -10% alennusta kaikista Salon Pepe Åhmanin kampaamopalveluista Olaplexiä lukuunottamatta. Koodi on voimassa vuoden loppuun asti, eli jos kampaamokäynnille on tarvetta, niin pikapikaa tänne varaamaan aika!

Loppuun vielä pakollinen kysymys: mitä tykkäätte lopputuloksesta?

ps. Jos hiusjutut kiinnostaa, niin suosittelen laittamaan Essin Instagrammin hiustilin seurantaan! Löydätte sen tästä linkistä, tai Instagrammista @essihairtala ♥

1.10.2016

syysmasennus

Heippa! Mua taitaa vaivata lievä syysmasennus. Kesä oli tosi tapahtumarikas ja kyllähän nytkin vois tehdä vaikka mitä, mutta ei vaan huvita. Oon viime aikoina viihtyny ihan liikaa omissa oloissani yksin kotona. Eikä siinä mitään pahaa periaatteessa ole olla välillä yksin. Oon joskus ennenkin puhunut siitä, että mulle tulee huono omatunto tekemättömyydestä: kokoajan pitäisi olla menossa jossain. Kyllähän mä käyn toki töissä päivittäin ja koulussa tällä hetkellä kerran viikossa, mutta siinä ohella harvemmin tulee käytyä missään. Oon tällanen kotihiiri. Se mua huolestuttaa, miten sisäänpäin kääntynyt musta on vähitellen tullut. En jaksa nähdä kavereita, sillä saan sosiaalisista tilanteista ihan tarpeekseni töissä. Mua välillä jopa ahdistaa lähteä kauppaan ja kohdata ihmisiä. Työmatka ihmisiä vilisevien katujen läpikin tuntuu inhottavalta. Mikä ihme mua vaivaa?:D

Viime viikonloppuna oli onneksi vähän enemmän actionia, kun suuntasin torstaina pitkästä aikaa Iisalmeen. Ja mikä parasta, Saija tuli seuraavana päivänä perässä. Porukat hankkivat vähän aikaa sitten tynnyrisaunan- ja paljun, ja niistä nautiskeltiinkin sitten ihan urakalla. Taidettiin torstaina lillua porukoitten kanssa neljä tuntia paljussa. Oon kyllä todella onnekas, että mulla on tollaset vanhemmat, joiden kanssa on kiva hengailla ja jutella about mistä vaan. Viikonlopun aikana tuli myöskin syötyä hyvin (kotona käydessä tulee varmaan aina pari kiloo painoa lisää), hengailtua vanhan kaverin luona, ajeltua pitkin Iisalmea, halailtua Irinaa ihan urakalla, käytyä Iisalmen yöelämässä, katseltua paikan päällä jalkapalloa ja tietysti vietettyä laatuaikaa vaimon kanssa. Kiva ja tarpeellinen irtiotto! 

Käytiinpä me myös viemässä aikamoinen kasa mun vanhoja vaatteita kirpparille myyntiin. Sieltä löytyy vielä vaikka sun mitä todella halvalla ensi perjantaihin (8.10) asti. Eli jos liikutte Iisalmessa päin, niin kannattaa piipahtaa Kallen Kirppiksellä. Mun kamat (on siellä vissiin äitinkin kamoja:D) löytyy pöydästä numero 21.

IMG_8188-001
IMG_8192-001
IMG_8185-001
IMG_8198-001

Iisalmessa ollessa piti tietysti hyödyntää porukoitten järjestelmäkamera ja räpsiä parit asukuvat. Todellakin parit, sillä vesisade vaikeutti hommaa turhan paljon. Mulla ei siis vieläkään ole omaa kameraa (edellinen meni rikki), enkä ole keksinyt, miten sellaisen mahdollisimman halvalla saisin. Ehkä täytyy hankkia taas lainakamera, ja toivoa joulupukilta omaa. Kamera on kuitenkin pakko saada, sillä on tää blogin pitäminen ihan mahdotonta ilman. Okei tällä postaustahdilla ei, sillä edellisetkin asukuvat sain porukoitten ollessa kylässä mun luona:D Mutta jos joku teistä osaa vinkata, mistä saisi osamaksulla suht hyvän kameran, niin kommenttia kehiin!

Perinteisesti loppuun vielä kysymys, mutta tällä kertaa ei asuun liittyen. Palataan postauksen alkuun ja tohon syysymasennukseen. Oisko teillä vinkkejä, miten selättää tällaset fiilikset?

19.9.2016

writer's block

Oon kärsiny viime aikoina pienestä ongelmasta. Ongelmasta, joka on koskenut bloggaamista jo pidempään, mutta joka vaikuttaa muuhunkin elämään tällä hetkellä. Kuulostaa dramaattiselta, mutta kyseessä on vaan writer's block. Yritin löytää kyseiselle ilmaukselle suomennosta, tuloksetta. Miten te kääntäisitte ton?:D

Nyt kun oon palannu taas kouluun, on ongelma konkretisoitunut entistä selkeämmin. Pitäisi kirjoittaa koulujuttuja, mutta pää lyö tyhjää. Tälläkin hetkellä mulla lähestyy deadline, mutta tässä sitä ollaan. Ajattelin, että ehkä voisin lähteä purkamaan ongelmaa kirjoittamalla tänne blogiin. Tää kun ei oo niin vakavaa, eikä paineet tekstin sisällöstä ole niin kovat. Ehkä pitäisi olla. Tottakai kun haluaa kirjoittaa työkseen, olisi blogitekstinkin hyvä olla ammattimaisempaa. Tosin oon aina tykänny tällaisesta rennommasta kirjoitustavasta, niin tuntuisi hassulta alkaa kirjoittaa yhtäkkiä eri tavalla. Vaikka se hyväksi varmasti olisikin.

Tätä en oo uskaltanu myöntää ääneen oikeastaan kenellekkään, mutta mä en enää tiedä, haluanko mä sittenkään toimittajaksi. En oo miettiny asiaa niin vakavasti, sillä tällaiset pohdinnat johtaa juurensa hyvin pitkälti yleiseen haluttomuuteen kirjoittaa. Mutta onko tää vaihe varmasti ohimenevä? Mua pelottaa miettiä asiaa. Oon maksanu itteni kipeeks, jotta pääsisin kohti tavoitettani opiskella journalismia. Se lopputulos häämöttää nyt todella lähellä, ja tässä vaiheessa mä sitten alan epäröimään. Sen takia se onkin niin noloa myöntää.

Mä en tiedä, pitäisikö mun ottaa vaan etäisyyttä kirjoittamiseen hetkeksi. Enkä nyt puhu bloggaamisesta (oon ollu aika laiska tässä hommassa jo pidemmän aikaa), vaan opiskelusta. Kyllä mun on pakko hoitaa puuttuvat opintopisteet ja opiskella vielä tämä syksy, mutta onko tässä mielentilassa fiksua rueta täyspäiväiseksi opiskelijaksi tammikuussa?

Joku varmaan muistaakin, kun noin vuosi sitten pohdin au pairiksi lähtemistä. Nyt oon alkanu miettiä taas sitäkin, tosin kohteena olisi Australia ja ajankohta vain kuusi kuukautta. Jättäisin kaiken taakseni puolen vuoden ajaksi, ja ehkä sinä aikana saisin ajatukseni selkiintymään. Ehkä sieltä palattuani aloittaisin opiskelun ihan kunnolla, ehkä päätyisin tekemään jotakin ihan muuta.

Nää nyt on vaan ajatuksia. Mitään päätöksiä en ole minkään suhteen tehnyt. Tätä postaustakaan en ollut suunnitellut, vaan aloin vaan kirjoittaa. Järki sanoo, että pitäisi opiskella nyt, kun se tavoite alkaa vihdoin olla saavutettu. Mutta harvoin mä ajattelen asioita järjellä. Ehkä pitäisi vaan repäistä, kerranhan täällä vain eletään.

14066442_1370165266347442_9001928703502317900_o-001
13925921_1370162386347730_3488075605721673842_o-001
14068334_1370164789680823_4110647782449273110_o-001
13923719_1370166499680652_6622488738256454347_o-001

Tuntuipa hyvältä kirjoittaa asiasta. Ehkä writer's block hälveni tän tekstin myötä edes vähäsen:D

Nyt mua kiinnostais kuulla teidän mietteitä aiheesta. Mitä tekisitte mun tilanteessa, ja onko siellä kenties kohtalontovereita samankaltaisten fiilisten kanssa?
 
ps. Pahoittelut huonoista kuvista! Olis varmaan pitänyt muokata edes toi rutto mun poskesta pois, mutta en mä osaa:'D

3.9.2016

hamppuuntuneet hiukset henkiin Olaplexillä

Hiuspäivitystä luvassa! Kävin edellisen kerran tukkahuollossa ennen juhannusta, jolloin sain ensimmäistä kertaa ikinä päähäni sinettipidennykset. Kuudessa viikossa mun hiukset ehti kasvaa taas melkoista vauhtia. Juurikasvua pukkasi, ja pidennysosioitakin oli irronnut päästä (yleensä vielä julkisilla paikoilla). Pahinta kuitenkin oli hamppuuntuneet latvat, jotka tekivät hiustenlaitosta hankalaa. Suoristusrauta ei tahtonut "liukua" ja hiuksia sai olla harjaamassa vähän väliä. Hamppu mikä hamppu - ja vielä ylikasvanut sellainen.

Eilen taiottiin vihdoin tukka uuteen uskoon. Kampaajana toimi tuttuun tapaan Essi, ja paikkana yhteistyökumppanini Salon Pepe Åhmanin Tapiolan tilat. Essi teki kesällä vuoroja myös Espoonkeskuksessa, jossa mäkin edellisillä kerroilla vierailin, mutta on siirtynyt nyt kokonaan takaisin Tapiolaan.

IMG_6342-001
Lähtötilanne oli aika järkyttävä...

Koska pidennyksiä on vielä hyvin päässä jäljellä, ei vielä tässä vaiheessa lähdetty vaihtamaan uusia sinettejä tilalle. Vain yksi parin hiuskarvan varassa ollut sinetti piti poistaa, muuten keskityttiin sitten elvyttämään mun hamppuuntuneet kutrit ja värjäämään tietysti juurikasvu piiloon. Suuri syypää räjähtäneisiin hiuksiini oli se, että olin pessyt niitä syväpuhdistavalla shampoolla. Pidennykset ja oma tukka kärsii siitä paljon, mutta enhän mä sisäinen blondi sitä ollut tajunnut. Nyt syväpuhdistava on siis käyttökiellossa:'D

Ollaan aiemmillakin kerroilla käytetty mun tukkaan Olaplexiä, ja tälläkin kertaa kyseinen ihmeaine sai suuria muutoksia aikaan. Kyseessä on siis kemiallisten käsittelyjen (tässä tapauksessa hiusten värjäyksen) yhteydessä käytettävä tuote, joka korjaa, vahvistaa ja suojaa hiuksia. Mahtiaine muun muassa hiusten vaalennuksessa, joka rasittaa hiusta ja paljon. Olaplex estää hiuksia vahingoittumasta, korjaa jo syntyneitä vaurioita ja vahvistaa hiuksia. Olaplexillä on kolme eri ainetta, joista kahta ensimmäistä käytetään kampaamossa käsittelyn yhteydessä. Kolmas on tarkoitettu kotikäyttöön ylläpitämään Olaplexin vaikutusta.

Desktop29-001

Mulle tehtiin värjäyksen yhdeydessä kaksivaiheinen Olaplex-käsittely. Lisäksi leikattiin huonoa latvaa reilusti yli 10cm pois. Hamppukasa muuttui paljon sileämmäksi ja helpommin käsiteltäväksi, kuten kuvasta näkyy. Eikä tarvinnut vaihtaa vielä uusia sinettejä! En vois olla enää tyytyväisempi lopputulokseen. Jotenkin näitä kuvia verratessa vasta tajusin, että miten pahaan kuosiin tukka olikaan päässyt. Mä odotin lähinnä sitä, että juurikasvu saa kyytiä. En siis todellakaan olisi uskonut, että lähden noin erinäköisellä tukalla pois.

Ja tälläkin kertaa mulla on tarjolla teille alennusta! Mainitsemalla varauksen yhteydessä koodin SENJA (netissä tai puhelimitse), saatte -10% alennusta Salon Pepe Åhmanin kampaamopalveluista Olaplexiä lukuunottamatta. Alennus on voimassa syyskuun loppuun asti, ja toimii siis kaikissa Salon Pepe Åhmanin liikkeissä. Ajan pääsee varaamaan helposti tästä!

Suosittelen kyllä ehdottomasti kokeilemaan myös Olaplexiä. Salon Pepe Åhmanilla Olaplex maksaa käsittelyn yhteydessä 35e:)

Melkoinen muutos, eikös?

EDIT// Verratkaapa muuten pidennysten väriä näihin kuviin, kun pidennykset oli juuri laitettu. Kesän aikana vaalentunu tosi paljon!

27.8.2016

kodin uusi ilme

Mä harvoin teen mitään sisustus- tai kotiaiheisia postauksia, mutta tällä kertaa ajattelin esitellä mun matalan (itseasiassa aika korkeen) majani uutta järjestystä. Tässä kämpässä on neliöitä 24, mikä jo itsessään rajoittaa huonekalujen sijoittelua. Sillon kun muutin tänne me luultiin, että mun parvisänky ei mahdu järkevästi muualle kuin ikkunan eteen. Tossa reilu pari kuukautta sitten porukat oli kuitenkin käymässä mun luona, ja ruettiin miettimään, josko sängyn saisi sittenkin eri kohtaan mahdutettua. Niin me sitten extemporena alettiin hommiin, ja pistettiin järjestys uusiksi. Pari hyllyä piti irrottaa seinältä, jotta sänky saatiin pois ikkunan edestä paremmalle paikalle. 

Mulla kävi taas sama homma kuin muuttopäivänä: jouduin lähtemään kesken kaiken töihin, ja näin vasta yöllä kotiin tullessani lopputuloksen:'D Onneks mulla on tollaset porukat, jotka mielellään laittelee mun kotia vaikken itse olis paikalla! Lopputuloksesta tulikin sitten parempi, kuin osasin edes odottaa. Nyt mun asunnossa on paljon valoisampaa, ja tilaakin riittää pienestä neliömäärästä huolimatta oikein hyvin. Harmittaa jo nyt, että sitten jos musta tulee täyspäiväinen opiskelija, ei mulla oo enää varaa asua täällä. Täytyy siis nauttia nyt vielä kun voi. Eniten ikävä tulee kyllä kattoterassia, sijainnista puhumattakaan.

Mutta sitten itse asiaan, eli kuvapläjäykseen uudesta järjestyksestä. Vertailun vuoksi kannattaa käydä kurkkaamassa tämä postaus, josta näkee miltä täällä ennen näytti.

IMG_0682-001
IMG_0674-001
IMG_0669-001
IMG_0685-001
IMG_0712-001
IMG_0691-001
IMG_0695-001
Kalenteri saatu Printiciltä. Tosi loogisesti toukokuu ensimmäisenä kuukautena:D

IMG_0714-001
IMG_0721-001
IMG_0731-001
IMG_0736-001

Uuden järjestyksen takia piti tietysti tehdä myös vähän uusia hankintoja Ikeasta. Mun kylppärissä ei kummosemmin ole esiteltävää, mutta lisäsin sinne vaaleanpunaista ja harmaata pyyhkeiden ja maton myötä jatkamaan koko asunnon värilinjaa. Kunnon tyttökämppä!

Mitä tykkäätte uudesta järjestyksestä?

17.8.2016

I was doing just fine before I met you

Siitä on taas vierähtänyt melkein kuukausi, kun viimeksi avasin bloggerin. Okei oon vähintään kerran päivässä käyny kattoo josko olis tullu kommentteja, mutta näin postaamismielessä täällä ei oo tullut käytyä. Materiaalia ja aikaakin on ollut, mutta jotenkin ei vaan oo tehny mieli kirjottaa. Ja mä oon kyllä sitä mieltä, että väkisin postausten vääntäminen ei oo järkevää. Täytyy kirjoittaa silloin, kun siltä tuntuu. Oon toki pahoillani siitä, että täällä on ollut niin hiljaista. Mutta uskon ja luotan siihen, että moni teistä seuraa mua muissa somekanavissa (=lähinnä snäpissä), eli ihan pimennossa en oo ollu.

Mitään sen kummempaa tässä ei oo kuukauden sisällä tapahtunut. Oli Pipefest, oli Weekend ja oli kaiken maailman kissanristiäisiä tai juhlittua tuli ilman sen kummempaa syytäkin. Ehkä yksi kesän kohokohdista oli se, kun kävin hyppäämässä Kaivarissa Suomen korkeimman benjihypyn (150m). Kyseessä oli Veikkauksen järjestämä tempaus, jossa arvottiin tunnin välein ilmaisia hyppyjä. Siihenkin liittyi vaikka mitä säätöä, kun olisi pitänyt rekisteröityä puhelimella Veikkauksen asiakkaaksi, mutta mulla se ei osoitteeni vuoksi onnistunut. Mutta pienen juoksemisen jälkeen asia hoitui ja kolmannella arvontakerralla arpaonni osui kohdalle. Kyllä jännitti! Siellä korkeuksissa otettiin lähtölaskenta, jonka jälkeen olisi pitänyt antaa mennä ja nojata eteenpäin. No enhän mä sitten uskaltanut, vaan pyysin benjimiehiä vaan tökkäämään mut alas. Mahtava kokemus, ja menisin kyllä uudestaan!

Töissäkin oon ehtiny taas käydä jo muutaman viikon ajan. Nyt seuraavien viikkojen aikana mulla on enemmän työvuoroja ku koskaan, eli kesäriennot alkaa olla jo takana päin. Kouluunkin pitäis jossakin vaiheessa palata. Se tosin lykkääntyy näillä näkymin vasta myöhemmälle syksyyn juurikin töiden vuoksi. Nyt jo hirvittää loppuvuosi, kun kaikki aika menee taas töissä ja opiskellessa. Onneksi tuli kesällä hölläiltyä ihan kunnolla, niin jospa sitä taas jaksaa kiireistä arkea:)
2016-05-014
IMG_0373-001
IMG_0394-001
IMG_0384-001
IMG_0380-001
IMG_0401-001

Nää kuvat on niinkin pitkän ajan takaa kuin toukokuulta. Ja syy näin pitkälle viivästykselle julkaisun suhteen on se, että unohdin näitten kuvien olemassaolon ihan kokonaan:D Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Päällä oli Wishiltä tilattu mekko, joka on kyllä pituudeltaan niin rajoilla, että mekkona sitä en uskalla käyttää. Sama ongelma on ollut parin muunkin tilaamani "mekon" suhteen. Oon ite kuitenkin suht lyhyt (160cm), että suosittelen kyllä olemaan tarkka Wishin mekkojen kanssa.

Mitäs tykkäätte asusta?

19.7.2016

kesäkuulumisia

Täällä ollaan nautittu kyllä kesästä oikein olan takaa, kuten pienestä hiljaisuudesta voikin varmasti päätellä. Vielä olisi viikko lomaa jäljellä, eli kaikki ilo täytyy ottaa irti vielä kun ehtii. Ja kieltämättä tähän mennessä lomasta on tullut nautittua vähän liikaakin. Sellainen yksin kotona rauhottuminen on kokonaan jäänyt, mutta toisaalta eipä haittaa kyllä ollenkaan.

Oltiin tosiaan tyttöjen kanssa ensin Iisalmessa juhlimassa Olusia, ja parista muuttujasta huolimatta selvittiin Saijan kanssa vielä sunnuntaiksi Ruisrockiin. Ehdottomasti yksi elämäni parhaista viikonlopuista! Muuten onkin tullut sitten ravattua vähän vaikka sun missä, ja rusketustakin alkaa olla havaittavissa. Ei tosin niin paljon kuin viime kesänä, mutta ei vaan oo ehtinyt. Viime viikonloppu (ke-su...) meni ihan vaan Helsingissä heiluessa, mutta ensi viikonlopulle olisi taas pientä reissuntynkää luvassa, kun suunnataan Pipefesteille. Tiistaina palaan sitten virkeenä (or not) takas töihin, mutta eipä se kesä siihen onneksi vielä lopu. Vielä ois nimittäin Weekendit taputeltavana, ja mitä nyt ikinä keksitäänkään. Tää on todellakin paras kesä ikinä!:)

Mulla ei oo tällä hetkellä kameraa ollenkaan käytössä (oon menny jo monta kuukautta lainakameroilla), eli asukuvia ei valitettavasti ole tarjolla. Täytyy tässä jossain vaiheessa hankkia kamera taas jostain käyttöön, niin on vähän helpompaa päivittää tänne materiaalia. Nyt siis ikävä kyllä mulla on näyttää vaan puhelimeen taltioituja lomahetkiä:

phone part 21-001
phone part 22-001
phone part 2-001

Eilen tuli koettua taas jotain ihan uutta, nimittäin oltiin mukana musiikkivideon kuvauksissa! Kyseessä on bändi nimeltä Kostume, ja biisin nimi auringonlaskuhumala. Kannattaa kuunnella, jää soimaan päähän. Mutta joo, oli tosi hauska kokemus mm. bailata pienessä vesisateessa Hietsussa (selvinpäin). Terkut muuten sulle, joka suosittelit pyytää mua videolle mukaan;)

Oltiin suunniteltu Saijan kanssa jo hetken aikaa kaveritatuointien ottamista. Pari viikkoa sitten saatiin sitten idea tatuoinneille, ja tänään vihdoin marssittiin Artwork Tattoo -nimiseen paikkaan leimattaviksi. Tosi hyvää palvelua ja jälkeä! Tatuoinnit ovat siis identtiset ja sijaitsevat meidän vasemmissa nilkoissa. Jos joku ei hahmota, niin kyseessä on S-kirjain. S symboloi mm. meidän molempien etunimien alkukirjaimia, mutta listattiin varmaan parikymmentä muutakin merkitystä. Mulle tää oli jo neljäs tatska, mutta Saijalle vasta ensimmäinen. Täytyy seuraavaksi keksiä jotain muuta kuin kirjaimia, multahan siis löytyy entuudestaan iso I kyljestä :'D

Mutta sellaisia kesäkuulumisia tällä kertaa. Nyt mä vihdon pyhitän loppuillan ihan vaan omasta seurasta nauttimiselle (ja puhelimen tyhjentämiselle, ärsyttävää hommaa). Toivottavasti teilläkin on ollu kiva kesä!♥

5.7.2016

I don’t wanna get high but you got me so low

Meikäläinen on vihdoin lomalla! Tää on itseasiassa ensimmäinen kerta, kun oon kunnon palkallisella lomalla. Okei viime kesänä oli neljä lomapäivää, mutta se on aika pientä kolmeen viikkoon verrattuna. Kolme viikkoo täyttä vapautta, tätä on kaivattu! Suunnitelmia on toki mietittynä, mutta mä yritän tällä kertaa olla suunnittelematta liikaa. Parempi vaan mennä fiiliksen mukaan ja ottaa iisisti (ainakin välillä).

Nyt on vasta toinen lomapäivä menossa, eli en oo vielä kerenny puuhailemaan mitään ihmeellistä. Keli on aika surkee, mutta jospa se siitä paranis vielä, että sais vähän brunaakin pintaan. Muutenkin about kaikkeen mitä mä haluaisin tehdä lomalla liittyy aurinko ja lämmin ilma. Lukuunottamatta Game Of Thronesin tapittamista. Oon kattonu nyt viikossa jo kaks tuotantokautta läpi, ja tarkoitus olisi saada loman aikana kaikki jaksot katsottua. Tiedän, tuun vähän jälkijunassa kyseisen sarjan kanssa. Oon tosi malttamaton ja tarkistan googlesta vähän väliä esimerkiksi sen, että kuinka kauan mikäkin hahmo on sarjassa mukana. Tosi fiksua, mutta minkäs teet kun on vaan pakko saada tietää, ettei sitten tavallaan kiinny johonkin hahmoon liikaa. Vaikee selittää:D

Mutta joo, huomenna yöllä suunta käy Saijan kanssa kohti Iisalmea, ja Juuli tulee seuraavana yönä perässä. Ootan kyllä viikonloppua ja Olusia niin innolla nyt varsinkin, kun tytöt tulee mukaan! Jottei liikaa pääsisi lepäilemään, lähdetään Saijan kanssa aikasin sunnuntaiaamuna kohti Turkua ja Ruisrockia. Alunperin suunnitelmissa oli jopa koittaa päästä perille liftaamalla, mutta kyllä bussi taitaa olla turvallisempi vaihtoehto. Se, miten me päästään Turusta takas Helsinkiin onkin sitten vielä pimennossa.

IMG_0831-001
IMG_0835-001
IMG_0810-001
IMG_0827-001
IMG_0837-001

Pitkästä aikaa tarjolla olis ihan uunituoreita asukuvia. Käytiin tekemässä viime hetken paniikkishoppailuja viikonlopun varalle ja napattiin kuvat samalla reissulla. On kyllä jääny asukuvat taas viime aikoina ottamatta, vaikka kamerakin on ollut aina välillä mukana. Pari uutta vaatehankintaa tuli kyllä tarpeeseen, koska en oo shoppaillu moneen kuukauteen. Vielä täytyy kuitenkin tilata pari juttua Missguidedilta, ja jos tarjonta on yhtä suuri kuin ennen, niin istun tässä läppärin äärellä vielä ainakin kaksi tuntia:D

Näissä kuvissa ei oikein näy (onneksi), mutta mulla on taas ilmestyny joku ihmeen jättifinni poskeen. Tosi turhaa ja tyhmää avautua jostain finnistä, mutta tää on jo toinen kerta niin alkaa mennä hermot. Oon ristiny kyseisen finnin rutoksi, ja edellinen "rutto" mulla tais olla viime vuoden puolella. Koitin silloin puhkoa ja puristella sitä kaikilla mahdollisilla tavoilla, ja arvethan siitä sitten lopulta jäi. Just kun arvet alkoi parantua, niin nyt sitten samaan kohtaan ilmestyi uusi jättiläinen. Eilen fiksuna tyttönä pistelin sitä neulalla, mutta sieltä tuli vaan vähän verta ulos. Pointtina olikin kysyä teiltä, että olisko jotain vinkkejä, miten päästä eroon jättimuhkularuttofinnistä. Jos sais sen edes "tyhjennettyä", koska nyt se on niin koholla, että näkyy tosi selvästi. On mullakin taas aiheet...

ps. Eikö näytäkin aika kivalta uusi tukka kiharalla!

pps. Miks mä luulin, että tossa otsikon biisissä lauletaan "I wanna get high" :'D