26.10.2016

thought that I'd be different this time around

Hellurei! Tänään on taas vaihteeks kiirettä pitänyt, mutta tähän väliin ajattelin avata bloggerin, koska lähipäivinä aikaa ei löydy yhtään tämän enempää. Myönnän, että mulle on tullut vähän paha tapa höpötellä arkipäiväisiä juttuja Snapchatissa, mitä siis ennen harrastin täällä blogin puolella. En tiedä onko tyhmää, jos selitän täällä kaikki samat asiat. Toisaalta eihän teistä kaikki väkisinkään mua siellä seuraa, joku saattaa skipata mun höpöttelysnäpit kokonaan tai sitten ne menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta jos tää nykyinen blogin päivitystahti harmittaa ja mun tekemiset ja kuulumiset kiinnostaa, niin suosittelen tosiaan seurailemaan myös snäpin puolella (nimimerkki senjasa).

 Mutta sitten siihen höpöttelyyn. Maanantaina alkoi kiireiset ajat, sillä ravaan nyt koulussa vähän enemmän. Alkusyksystä oli vielä helppoo, kun koulua oli vaan kerran viikossa. Nyt käyn siellä kolmesti viikossa töiden ohella (vapaapäivät on harvassa) ja lisäksi suoritan yhden kurssin itsenäisesti. Yhdelle kurssille ilmottautuminen oli pakko perua, koska jos olisin ottanut senkin, olisi lähiopetusta ollut neljä kertaa viikossa. Ei siinä muuten mitään, mutta mun on kuitenkin pakko tehdä töitä tietty määrä ja nytkin vapaatoiveita laittaessa oli melko sumpliminen, kun joinain päivinä en pääse päivisin töihin ja joinain en iltaisin jne. Monimutkaista. Itseasiassa oon ottanu työvuoroja vähän enemmänkin kun ois tarvetta (ja aikaa), mutta rahaa on saatava. Eikä tää tuu olemaan tällaista (toivottavasti) enää kauaa, jos opiskelupaikka aukeaa tammikuussa. Sitten voi keskittää suurimman osan energiasta koulunkäyntiin :)

Pakko myöntää, että välillä elämä on hankalaa mun aikataulujen kanssa, ja ihan ilman opiskeluakin. Muut yötöissä käyvät varmasti ymmärtävät mistä puhun. Myöhään valvominen ei todellakaan ole mulle ongelma, vaan se, että suurin osa muista ihmisistä elää sen ns. normaalin rytmin mukaan. Jos joku vaikkapa pyytää mua treffeille (harvinaista), niin molemmille sopivaa ajankohtaa on vaikeaa löytää. Ehkä siitäkin syystä mä en koskaan käy treffeillä. Mutta ei nyt mennä siihen sen enempää:D Onneks oon kuitenkin melko hyvin onnistunu käymään esimerkiksi viikonloppuriennoilla silloin, kun on ollut jotakin erityistä tiedossa. Meillä vapaatoiveet vaan pitää laittaa tosi aikaisessa vaiheessa, sillä yksi työvuorolista kestää aina kuusi viikkoa. Vähän hankalaa se välillä on tietää etukäteen, mitä kuuden viikon päästä saattaa olla luvassa. Sen takia oon myös missannu paljon.

Mitä mulle sitten kuuluu tän kaiken keskellä? Ihan hyvää. Kaikki luistaa pääsääntöisesti hyvin, ja oon ehtinyt töiden ja koulun ohella elää elämää muutenkin. Stressi ei oo toistaiseksi paha, mutta puskee vähitellen esiin. Tällä hetkellä stressaan lähinnä yhdestä koulutehtävästä, jota en oo saanut vieläkään aloitetuksi. Mulle on helpompaa kirjoittaa joku juttu yhdeltä istumalta. Nyt kyseessä on 8000 merkin juttu, joka pitäisi myydä jollekkin lehdelle. Tartteis vaan raivata kalenterista joku päivä, jolloin en tee mitään muuta kuin kyseistä juttua. Aihekin alkaa pikkuhiljaa hahmottua, mutta oon vähän epävarma sen suhteen. Kyllä tää tästä!

IMG_8229-001
IMG_8205-001
IMG_8223-001
IMG_8218-001
IMG_8221-001

Elämä kamerattomana jatkuu ja jatkuu. Näillä näkymin saan uuden kameran joululahjaksi, eli hankalaa on. Kuvasin yhden postauksen puhelimella, mutta saas nyt nähdä, tuliko kuvista julkaisukelpoisia. Nää yllä olevat kuvat on Iisalmen reissulta, onneks porukoilla on järkkäri! Eniten mua kamerattomuudessa harmittaa se, että olis kiva kuvata tänne videoo pitkästä aikaa. Kännykällä sitä en kyllä tee.

Mä en nykyään käytä mitään muuta kuin housuja. Aina samat mustat housut, ja yläosakin harvoin vaihtelee. Tykkään kyllä miettiä erikoisempia asuja aina, kun on syy panostaa pukeutumiseen. Arkikäytössä meen kuitenkin mukavuus edellä, ja mä entinen farkkuhater oon jopa tykästynyt noihin kuvissa näkyviin yksilöihin. Sain noi KappAhlin tuunauspajasta, jossa päästiin itse tuunaamaan KappAhlin mallistosta valitsemamme farkut. Kokeilin kahtia erilaisia pöksyjä, ja noi vei lopulta voiton. Sen verran housuja tuli tuunattua, että lyhensin lahkeita ja rikoin niitä nuppineulalla. Ei nyt oikein erotu näistä kuvista, mutta huomatkaa tekemäni kurkistusaukot polvissa! Ei menny ihan nappiin, sillä aukot tulivat hieman liian ylös ainakin mun mielestä. Ehkä toi tuunailu ei ole oikein mun juttu.

Mitä tykkäätte asusta?

ps. Onko siellä ketään/tiedättekö ketään valokuvaajaa, joka olisi innokas ottamaan musta ja Saijasta kuvia? Ideakin meillä on mielessä (tää oli taas tällanen hetken mielijohteesta syntynyt master plan). Jos löytyy, niin mulle voi mielellään laittaa meiliä!

21.10.2016

uudet pidennykset!

Mikäs sen parempi tapa viettää perjantai-iltaa, kun tapella tekniikan kanssa. Nimimerkillä mulla meni tunti, että pääsin tähän kirjoittamispisteeseen asti:D Oon ollu nyt vähän kipeenä, ja tää päivä menee vielä saikulla, eli onneks ei oo ainakaan kiire mihinkään. Siispä postausta kehiin!

Pari viikkoa sitten oli taas kampaamohommien aika. Tällä kertaa kyseessä olikin vähän enemmän aikaa vievä operaatio, kun vaihdettiin pidennykset uusiin. Aikaa meni kaksi päivää, ja istuin kampaamotuolissa yhteensä kymmenen tuntia (kieltämättä vähän oli paikat jumissa sen jälkeen). Piti ihan toivoa töistä vapaata, että ei tuu kiire ja Essi saa ihan rauhassa häärätä mun hiusten kimpussa.

 Ensimmäisenä päivänä homma alkoi sillä, että tepastelin yhteistyökumppanini Salon Pepe Åhmanin Tapiolan liikkeeseen poistattamaan vanhat sinetit päästä. Operaatio oli tosi simppeli, ja pidennykset lähti helposti irti. Siinä sitten ihmeteltiin taas mun hamppuuntunutta tukkaa, joka oli jostain syystä taas kasvanut toiselta puolelta pidemmäksi kuin toiselta. Huonoa latvaa riitti edelleen permanentin jäljiltä. Laitettiin tällä kertaa mun tyveen vähän vaaleampi sävy, ja myös latvoja vaalennettiin kevyesti. Yllättävän hyvin mun hamppukasa vaaleni! Tälläkin kertaa hiukset elvytettiin Olaplexillä, ja muutos oli melkoinen. Latvat tottakai tasattiin, mutta permanentin jämiä ei voinut kokonaan leikata pois, ettei oma tukka erottuisi liikaa pidennyksistä.

postaukset-001

Essi koitti lämmitellä mua tollaseen vähän lyhyempään tukkaan. Vielä lyhyempään kuin kuvassa. Kyllä mulla sen verran alaston olo oli ilman pidennyksiä tuon yhden illan aikana, että en ollu suostuteltavissa! Toisaalta otsistenkin suhteen olin ehdoton vuosien ajan, kunnes niistä luopuminen osoittautui parhaaksi ratkaisuksi ikinä. Eli never say never.

Seuraavana päivänä suuntasin vaihteeksi Salon Pepe Åhmanin Espoonkeskuksen liikkeeseen uusia sinettejä laitattamaan. Tällä kertaa homma hoitui nopeampaa kuin kesällä, propsit vaan Essille kuuden tunnin näpertämisestä:D Nyt joukkoon laitettiin vähän vaaleampaakin pidennystä, kuin kesällä. Myös pidennyksiä saksittiin reilummalla kädellä, eli lopputulos oli nyt hieman lyhyempi ja vaaleampi kuin aikaisemmin.

postaukset1-001

Tadaa! En voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen. Jotenkin oon tosi tykästynyt nyt liukuväriin, eikä todellakaan tee mieli palata kokonaan tummaan tukkaan. Päinvastoin - jahka oma hius parantuu, voidaan hiuksista tehdä vielä vaaleammat. Vaihtelu virkistää!

Pakko hehkuttaa vielä sinettejä pidennystekniikkana. Mullahan oli monta vuotta klipsit, ja myös teipeistä löytyy kokemusta. Sinetit oon todennu ehdottomasti helpoimmaksi ja parhaaksi ratkaisuksi. Klipsit nyt ovat asia erikseen, sillä niitä pidin päässä vain halutessani. Teipit kulkivat sinettien tapaan kokoajan päässä mukana.

Suurin ongelma teippipidennyksissä oli se, miten paljon ne vahingoittivat omaa hiusta. Ne oli huomattavasti vaikeampaa irroittaa, ja ne repivät ja katkoivat mun tukkaa tosi paljon. Tosin irrottaminen oli vaikeaa lähinnä siksi, että mun oma tukka takkuuntui teippien kanssa tosi paljon. Sinettien kanssa onkin ollut positiivista huomata se, että mun hiukset ei ole lähteneet ollenkaan takkuuntumaan kasvaessa. Yhden teippiosion irrotessa mukana lähti juuri takkujenkin takia paljon tukkaa, kun taas pienen pienet sinettiosiot eivät irrotessaan katko hiusta juuri ollenkaan. Toki välillä revin repsottavia teippejä vähän kyseenalaisin keinoin itse irti, mutta ainakin ne mun edelliset sinetit irtoilivat hiljalleen ihan omaa tahtia repsottamatta mihinkään suuntaan.

Mä oon tosi laiska tekemään kampauksia, mutta sen harvan kerran kun oon pitäny vaikkapa ponnaria, on sinetit saanut helposti piiloon ja sulautumaan oman tukan joukkoon. Teippien kanssa mä en onnistunut koskaan pitämään hiuksia kiinni ilman, että osiot paistoivat jostain kohtaa päätä. Myös hiusten peseminen on osoittautunut helpommaksi sinettien kanssa.

Koska sinettiosiot ovat niin pieniä, oli liukuvärin tekeminenkin paljon mahdollisempaa. Teippien kanssa kolme eri väriä tukan seassa tuskin olisi onnistunut, tai ainakaan lopputulos ei olisi ollut niin luonnollinen ja sulautuva. Keksisin varmasti muitakin syitä, miksi tykkään sineteistä enemmän, mutta tässähän noi pääasiat taisi jo tulla. Kysykää toki, jos joku askarruttaa!

Mulla on toki tälläkin kertaa alennusta tarjolla! Tuttuun tapaan koodilla SENJA saatte -10% alennusta kaikista Salon Pepe Åhmanin kampaamopalveluista Olaplexiä lukuunottamatta. Koodi on voimassa vuoden loppuun asti, eli jos kampaamokäynnille on tarvetta, niin pikapikaa tänne varaamaan aika!

Loppuun vielä pakollinen kysymys: mitä tykkäätte lopputuloksesta?

ps. Jos hiusjutut kiinnostaa, niin suosittelen laittamaan Essin Instagrammin hiustilin seurantaan! Löydätte sen tästä linkistä, tai Instagrammista @essihairtala ♥

1.10.2016

syysmasennus

Heippa! Mua taitaa vaivata lievä syysmasennus. Kesä oli tosi tapahtumarikas ja kyllähän nytkin vois tehdä vaikka mitä, mutta ei vaan huvita. Oon viime aikoina viihtyny ihan liikaa omissa oloissani yksin kotona. Eikä siinä mitään pahaa periaatteessa ole olla välillä yksin. Oon joskus ennenkin puhunut siitä, että mulle tulee huono omatunto tekemättömyydestä: kokoajan pitäisi olla menossa jossain. Kyllähän mä käyn toki töissä päivittäin ja koulussa tällä hetkellä kerran viikossa, mutta siinä ohella harvemmin tulee käytyä missään. Oon tällanen kotihiiri. Se mua huolestuttaa, miten sisäänpäin kääntynyt musta on vähitellen tullut. En jaksa nähdä kavereita, sillä saan sosiaalisista tilanteista ihan tarpeekseni töissä. Mua välillä jopa ahdistaa lähteä kauppaan ja kohdata ihmisiä. Työmatka ihmisiä vilisevien katujen läpikin tuntuu inhottavalta. Mikä ihme mua vaivaa?:D

Viime viikonloppuna oli onneksi vähän enemmän actionia, kun suuntasin torstaina pitkästä aikaa Iisalmeen. Ja mikä parasta, Saija tuli seuraavana päivänä perässä. Porukat hankkivat vähän aikaa sitten tynnyrisaunan- ja paljun, ja niistä nautiskeltiinkin sitten ihan urakalla. Taidettiin torstaina lillua porukoitten kanssa neljä tuntia paljussa. Oon kyllä todella onnekas, että mulla on tollaset vanhemmat, joiden kanssa on kiva hengailla ja jutella about mistä vaan. Viikonlopun aikana tuli myöskin syötyä hyvin (kotona käydessä tulee varmaan aina pari kiloo painoa lisää), hengailtua vanhan kaverin luona, ajeltua pitkin Iisalmea, halailtua Irinaa ihan urakalla, käytyä Iisalmen yöelämässä, katseltua paikan päällä jalkapalloa ja tietysti vietettyä laatuaikaa vaimon kanssa. Kiva ja tarpeellinen irtiotto! 

Käytiinpä me myös viemässä aikamoinen kasa mun vanhoja vaatteita kirpparille myyntiin. Sieltä löytyy vielä vaikka sun mitä todella halvalla ensi perjantaihin (8.10) asti. Eli jos liikutte Iisalmessa päin, niin kannattaa piipahtaa Kallen Kirppiksellä. Mun kamat (on siellä vissiin äitinkin kamoja:D) löytyy pöydästä numero 21.

IMG_8188-001
IMG_8192-001
IMG_8185-001
IMG_8198-001

Iisalmessa ollessa piti tietysti hyödyntää porukoitten järjestelmäkamera ja räpsiä parit asukuvat. Todellakin parit, sillä vesisade vaikeutti hommaa turhan paljon. Mulla ei siis vieläkään ole omaa kameraa (edellinen meni rikki), enkä ole keksinyt, miten sellaisen mahdollisimman halvalla saisin. Ehkä täytyy hankkia taas lainakamera, ja toivoa joulupukilta omaa. Kamera on kuitenkin pakko saada, sillä on tää blogin pitäminen ihan mahdotonta ilman. Okei tällä postaustahdilla ei, sillä edellisetkin asukuvat sain porukoitten ollessa kylässä mun luona:D Mutta jos joku teistä osaa vinkata, mistä saisi osamaksulla suht hyvän kameran, niin kommenttia kehiin!

Perinteisesti loppuun vielä kysymys, mutta tällä kertaa ei asuun liittyen. Palataan postauksen alkuun ja tohon syysymasennukseen. Oisko teillä vinkkejä, miten selättää tällaset fiilikset?