14.6.2017

short hair don't care

Heippa! Täällä taas vaihteeksi kipeillään. Mainitsinkin joskus aiemmin, että oon tänä vuonna ollu tosi paljon kipeenä. Sen takia kärvistelinkin viikonlopun jälkeen pari päivää töissä kuumessa nokka vuotaen, koska en haluais saikuttaa yhtään enempää. Eilen olo oli kuitenkin niin huono, ettei auttanu muu kuin mennä lääkäriin. Nyt on jo paljon parempi olo kun on saanut levättyä, eli varmasti hyvä päätös:)

Selasin blogia taaksepäin ja tajusin, etten oo ollenkaan maininnut täällä mun tähänastisen elämäni suurimmasta tapaturmasta. Kuulostaa dramaattiselta, mutta aika pieni onnettomuus siis kuitenkin:'D Pääsiäisenä firman pippaloissa nimittäin onnistuin kaatumaan kaksi tyhjää lasia kädessäni niin, että toinen lasi lävisti mun oikean kämmenen. Verta tuli ihan jatkuvana virtana, ja paikalle täytyi kutsua ambulanssi. Mä en edes olis halunnu ambulanssia, koska ajattelin että toi oli ihan pikkujuttu. Sain sitten sideharson käteni ympärille ja käskyn mennä tikattavaksi. Lasinsiruja käteen ei onneksi ollut jäänyt, mutta kolme tikkiä tarvittiin. Pari viikkoa meni yksikätisenä, koska mun oikea käsi ei toiminut juuri ollenkaan. Mulla ei ollut tuntoa nimettömässä eikä pikkurillissä, ja itseasiassa mun nimettömään ei oo vieläkään palannut tunto kokonaan. Mutta meinas kyllä itku päästä monta kertaa kun ihan normielämäkin osoittautui niin vaikeaksi. Onneks selvisin kuitenkin suht vähällä! En siis koskaan aikasemmin oo ollu tikattavana, eikä mulle muutenkaan oo sattunu mustelmia ja pieniä ruhjeita kummempia haavereita.

Asiasta kukkaruukkuun. Mun opiskelupaikka varmistui! Sain kuin sainkin Excel-tentin läpi ja tarvittavat opintopisteet kasaan. Musta tulee ihan oikeasti opiskelija syksyllä. Tosi jännittävää! Jatkan toki työntekoa siinä ohella, mutta pääpainona tietysti koulu. Jotenkin niin uskomatonta, että vihdoin onnistuin tavoitteessani. Nyt vaan stressaan kämppäasioita koska tiedän, että kämpän löytymiseen voi mennä pitkäkin aika. Kaikki neuvot otetaan vastaan, nimittäin oon ihan pihalla näistä asioista. Ainakin sellaista kuulin, että Hoasille ei pääsisi asumaan yksin, ennen kuin on asunut kämppiksen kanssa. Haluaisin asua mieluummin yksin, mutta ei taida olla vaihtoehtoja.

Oonkin jo päässyt "opiskelijaelämän" makuun viime päivinä, sillä mun tilillä on tällä hetkellä huimat kahdeksan senttiä rahaa. Käytiin tyttöjen kanssa viikonloppuna minireissulla Tukholmassa. Oltiin siis kaksi yötä laivalla ja yksi työ Tukholmassa Airbnb:n kautta. Mahtava reissu, mutta kallis sellainen:'D Onneksi keskiyöllä tulee palkka!

Viimeisenä itse otsikon aiheeseen, eli hiuksiin. Mietin päivää ennen kampaajalle menoa, että haluan jotain ihan uutta. Väri on vaalentunut kokoajan, joten mietin muita vaihtoehtoja. Niinpä me sitten pätkäistiin mulle lyhyt kesätukka. Essin mielestä nää ei edes ole lyhyet, mutta onhan nää nyt ainakin paljon lyhyemmät kuin aikaisemmin:D Teippipidennykset sai jäädä päähän, koska haluan olla paksulla tukalla. Mun omat hiukset on siis samanpituiset, mutta onnettoman ohuet.

IMG_2838-001
IMG_2848-001
IMG_2839-001

Täytyy myöntää, että oon yllättävän tyytyväinen lopputulokseen. Mulla on ollu pitkät hiukset niin monta vuotta, etten ois uskonu haluavani luopua niistä. En usko tämän pituuden olevan kuitenkaan pysyvä. Toisaalta enhän mä uskonut koskaan luopuvani otsahiuksistakaan, joten never say never. Tällä hetkellä oon tyytyväinen just näin:)

Mikä on teidän tuomio mun lyhy(emm)i(e)lle hiuksille?

Ps. Mainitsen tästä about aina (muutamassa tän vuoden postauksessani xD), mutta muistakaas että alennuskoodilla SENJA saatte -10% kaikista Salon Pepe Åhmanin kampaamopalveluista (paitsi Olaplex)!

27.5.2017

quit or not?

Heippa! Oon taas rehellisesti joka päivä miettinyt tätä blogia ja suunnitellut, että huomenna sitten postaan. Kynnys kirjoittamiseen on kuitenkin kasvanut, mitä pidemmän aikaa oon asiaa lykännyt. Jos nyt totta puhutaan, niin viime aikoina oon pohdiskellut kovasti jatkoa blogini kannalta. Onko musta enää tähän? 

Ajatus lopettamisesta on alkanut oikeasti houkuttaa. Se on vähän pelottavaa, koska ei mulla aikaisemmin ole ollut näin vahvoja negatiivisia fiiliksiä. Mulla vaan on jatkuvasti niin kauheat paineet tästä. Jos lopettaisin, mun ei tarvitsisi enää stressata päivittämisestä. Olisin tavallaan vapaa, kun mulla ei olisi tällaista velvollisuutta. Niin ikävää kuin se onkin myöntää, tästä on tullut ehkä vähän enemmän velvollisuus.

IMG_2802-001

Sitten kun koitan miettiä positiivisia asioita, mutkistuu ajatukset entisestään. Oon saanu tästä blogista niin paljon hyvää elämääni. Tää on toiminut mulle jollain tapaa terapiana. Mä en olisi mä, ellei tätä blogia olisi ollut. Varsinkin te lukijat ootte antaneet mulle vuosien mittaan niin paljon, etten osaa edes kuvailla, kuinka kiitollinen teille olen. Musta on kasvanut aikuinen (ainakin melkein:'D) sinä aikana, kun tänne olen rustaillut. Ehkä oon pikkuhiljaa kasvanut samalla ulos tästä kaikesta. Mun elämä vaan on nykyään niin erilaista kuin silloin, kun päivitin aktiivisesti. Koen, etten pysty antamaan tarpeeksi.

Oon puhunut aikaisemminkin siitä, miten mua ahdistaa esimerkiksi uusia ihmisiä tavatessani se, jos he päätyvät blogiini. Täältä löytyy kuitenkin niin paljon asiaa mun elämästä monen vuoden varrelta. Ajatus ahdistaa oikeasti tosi paljon. Välillä oon tosissani miettinyt vanhojen postausten poistamista, koska ne on menneisyyttä ja sinne niiden pitäisi ehkä jäädäkin. En halua, että mun elämään pääsee sukeltamaan kuin avoimeen kirjaan.

IMG_2796-001

Tää mun blogin tilanne on ollut jo tosi pitkään sama. Paloa ei vaan ole tullut, vaikka mä sitä kuinka olenkin odottanut. Toki nytkin mietin, että ehkä mä innostun sitten syksyllä, kun elämä menee taas uusiksi opiskelun myötä. Tulee varmasti panostettua taas pukeutumiseen ja tulee ihan uudenlaista sisältöä arkeen. Mutta sitäkään ei voi tietää, innostuisinko silloinkaan enää bloggaamaan aktiivisesti.

Mun oli tarkoitus päivitellä ihan vaan kuulumisia, mutta nää ajatukset on olleet niin vahvasti mun pään sisällä, että niitä oli pakko purkaa. Tää postaus ei kuitenkaan ole jäähyväispostaus, sen lupaan. Lopettaminen on niin suuri päätös, etten voi tehdä sitä noin vaan. Mun täytyy oikeasti miettiä tätä asiaa ja kunnolla. Jos lopettaisin ja jossain vaiheessa into taas iskisi, niin palaaminen ei välttämättä olisi niin helppoa. Toisaalta puhtaalta pöydältäkin aloittaminen kuulostaa houkuttelevalta.

IMG_2805-001

Kuten aina, niin myös nyt mä haluan kuulla teidän mietteitä tämän asian suhteen. Pitäisikö jatkaa samalla kaavalla, eli postata harvakseltaan? Tahti saattaisi harventua entisestään ainakin tämän hetkisten fiilisten perusteella. Pitäisikö vaan yksinkertaisesti lopettaa? Poistaisin koko blogin ja saisin tavallaan mielenrauhan. Toisaalta saattaisi kaduttaa ja haluaisin jossain vaiheessa palata blogimaailmaan.

Raskaita päätöksiä.

IMG_2780-001

6.5.2017

kampaamokäynti videolla!

Heippa ihanat! Kävin viime viikolla vähän turhan pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen Essin käsittelyssä Salon Pepe Åhmanilla. Tällä kertaa mäkin jouduin hommiin, koska kuvasin operaatiosta videon. Minä ja videokuvaaminen - aika harvinainen yhdistelmä!

IMG_2700-001

Pohjustetaan nyt vielä ennen videota sen verran, että mun järkkäri ei tarkenna automaattisesti videota kuvatessa, mikä hieman häiritsee joissakin kohdissa. Editointia mä jännitin hirveästi etukäteen! Oon editoinu koulussa joo videoita, mutta ne "taidot" pääsee aina ruostumaan nopeasti. Yllätyin kuitenkin positiivisesti siitä, miten hyvin mä hommasta suoriuduin omaan taitotasooni nähden. Kyllähän siinä muutama tunti vierähti, mutta oon kyllä todella tyytyväinen lopputulokseen. Ehkä pitäisi tehdä tätä hommaa enemmänkin, niin kehittyisi lisää:)

Mutta tosiaan videolla pääsette näkemään mun kampaamokäynnin kokonaisuudessaan. Here we go!





Sitten vielä kuvien muodossa lähtötilanne ja lopputulos! En nyt jaarittele tekstin muodossa sen kummemmin, sillä kaikki tarpeellinen info löytyy videolta.

IMG_2698-001
Lähtötilanne: kaksi kuukautta pidennysten laitosta.


2017-05-05 (2)
 Vasemmalla tilanne pidennysten poiston jälkeen. Oikealla tukkaan laitettu väri ja Olaplex-käsittely.


IMG_2761-001
Lopputulos!♥

Mitäs tykkäsitte videosta (älkää olko pliis liian ankaria:D), kiinnostaisiko nähdä lisää videoita multa? 

 Loppuun vielä muistutus samasta vanhasta alennuksesta, eli koodilla SENJA saatte -10% alennusta kaikista Salon Pepe Åhmanin kampaamopalveluista (paitsi Olaplex)! Ajan saa kätevästi varattua netistä, klik tästä!

25.4.2017

pääsin opiskelemaan!

Sen turhia kikkailematta suoraan otsikon myötä asiaan: mä sain opiskelupaikan! Mä nyt ajattelin pohjustaa tähän alkuun vähän mun taivalta tähän pisteeseen asti, siellä kun varmasti on niitä, jotka eivät näistä asioista ole aiemmin lukeneet tai ei muista. Mulla itelläni on maailman huonoin muisti, joten en välttämättä muista kaikkia yksityiskohtia ihan oikein :'D

Lukiossa olin vielä hukassa sen suhteen, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Ainoa mistä olin varma oli se, että haluan muuttaa Helsinkiin. Olin pitänyt äidinkielen tunnilla esitelmän, josta opettaja antoi palautetta, että sopisin loistavan ulosantini ansiosta hyvin esimerkiksi radio- tai televisiotyöhön. Siitä se ajatus sitten lähti, ja hain Metropoliaan televisio- ja radioalalle. No sinnehän on todella vaikeaa päästä, ja ennakkotehtävistäkään en suoriutunut edes niin mallikkaasti, että olisin päässyt pääsykokeisiin asti. Koska halu päästä Helsinkiin oli niin kova, päädyin toiseen vaihtoehtoon. Hain Laajasalon Opistoon opiskelmaan crossmediatoimittajaksi, kävin pääsykokeissa ja syksyllä aloitinkin opiskelun. Tämä siis vuonna 2012.

IMG_2453-001

Laajasalon Opistossa tutuksi tuli työskentely niin kameran edessä kuin takanakin. Editointia myöten tuli opiskeltua melkeinpä kaikkea media-alaan liittyvää. En nyt muista yksityiskohtia kovin tarkkaan, mutta jossain vaiheessa kiinnostus kirjoittamista kohtaan kasvoi. Blogin myötä kirjoittaminen on aina ollut lähellä sydäntä, ja viimeistään siinä vaiheessa se alkoi olla eniten se mun juttu. Niinpä mä vaihdoin puolessa välissä opintoja linjaa (opinnot kestivät yhden lukukauden, eli syksystä kevääseen) lehtitoimittajaksi. Keväällä 2013 menin koulun myötä harjoitteluun Elle-lehteen. Siinä vaiheessa palo oli varmaan kovimmillaan, koska tykkäsin siellä olemisesta niin paljon, ja sain ennen kaikkea hyvää palautetta, hyvät suositukset ja erinomaisen työtodistuksen jatkoa varten. Harjoittelun jälkeen aloitin juttujen kirjoittamisen Iisalmen Sanomiin.

En muista koska hain ensimmäistä kertaa Haaga-Heliaan, mutta veikkaan sen olleen noihin aikoihin. Siinä vaiheessa pääsykokeisiin kutsuttiin vain koulumenestyksen perusteella, ja sitähän mulla ei ollut läheskään tarpeeksi. Oli siis pakko unohtaa koko juttu. Vuoden 2014 keväällä sain kultaakin kultaisemman yhteistyön blogini kautta: pääsin valmennuskurssille. Tähtäimessä oli päästä opiskelmaan viestintää Helsingin Yliopistoon. Utopistinen haave, mutta valmennuskurssin ansiosta mä edes yritin. Vaikka pääsykokeet ei menneet nappiin, niin sain ainakin todella hyvää kokemusta.

IMG_2442-001

Halu päästä alalle oli edelleen kova, ja 2015 vuoden alussa päädyinkin sitten Amieduun opiskelemaan audiovisuaalista viestintää aikuiskoulutuksessa. Siellä opiskelu olikin sitten lähinnä koodaamista, joka ei ollut mun juttu (hyötyä siitäkin kuitenkin oli, tätäkin postausta editoidessani oon joutunu säätämään aika paljon html-koodien kanssa). Ehdin opiskella siellä muistaakseni muutaman kuukauden. Siinä ohella mä olin aloittanut työskentelyn livekasinon juontajana, ja sen piti olla ponnahduslauta media-alalle. No ihan sitä se ei ollut, vaikka muuten olikin maailman paras työpaikka (lähinnä työkavereitten ansiosta). Hain myös kyseisenä keväänä yhteishaun kautta Haaga-Heliaan journalismin aikuiskoulutukseen. En muista hausta mitään, mutta lunttasin blogista, että sinne kutsuttiin ennakkotehtävän perusteella pääsykokeisiin enkä saanut kutsua.

Oon päätynyt varmaan jokaiseen kouluun teidän lukijoiden neuvojen ansiosta. Niin myös syksyllä 2015, kun aloitin avoimen ammattikorkeakoulun puolella journalismin opiskelun. Tarkoituksena oli saada 60 opintopistettä kasaan, joilla pääsisin hakemaan tutkinto-opiskelijaksi väylän kautta. Tavoitteet olivat kovat: halusin saada pisteet kasaan kevääseen mennessä. En kuitenkaan onnistunut pitämään tahtia tarpeeksi kovana, koska keväällä aloitin nykyisessä työpaikassani ja pänttäämistä riitti sielläkin. Jostain syystä mä hain silti avoimen väylän haussa normaalihaun lisäksi. Tuossa vaiheessa muistaakseni oli ensimmäistä kertaa mahdollista hakea ennakkotehtävän tekemällä ihan sinne normaaliin päivätoteutukseen, eikä hakua aikuiskoulutukseen enää ollut. No mä pänttäsin sitten materiaalia ennakkotehtävää ja pääsykokeita varten siinä samalla, kun opettelin uusia pelejä töissä. Riemu oli suuri, kun kutsu pääsykokeisiin tuli. Piti ihan luntata, että hakijoita oli 635 ja pääsykokeisiin kutsuttiin 140. Se, että pääsin edes sinne asti, tuntui lottovoitolta. Opiskelupaikkaa en kuitenkaan saanut. Avoimen väylän kautta olisin päässyt, mikäli se 60 opintopistettä olisi tullut täyteen.

IMG_2452-001
Syksyllä jatkoin avoimen puolella opiskelua. En nyt halua sen tarkemmin palata takas siihen, että missasin väylähaun silloin. Elämä oli muutenkin vähän mullin mallin, joten vähensin opiskelun määrää. Ihan senkin takia että tiesin, että mulla on koko kevät aikaa hankkia puuttuvat kuusi opintopistettä. Viime viikolla mä sitten laitoin hakemuksen ajoissa sisään. Säikähdin vähän, kun mulle tuli kutsu haastatteluun, sillä viime keväänä opiskelupaikka tuli suoraan (pisteet vaan lopulta puuttui).

Tänään se haastattelu sitten oli, ja sain kuulla suoraan, että pääsen opiskelemaan! Aloituspaikkoja väylän kautta on 5, ja hakijoita kuulemma 7. Melko hyvät mahikset siis. Homma on sinetöity sillä, että toimitan todistuksen siitä, että mulla on ne 60 opintopistettä kasassa. Tilanne on tällä hetkellä se, että saan vielä kahdelta kurssilta pisteet. Toinen kurssi on edelleen käynnissä, mutta kuukauden päästä pitäisi olla pisteet kerättynä, ellen onnistu mokaamaan tenttiä, joka tähän käynnissä olevaan kurssiin kuuluu. Ja voin kertoa, että enää en mokaa kyllä mitään!

IMG_2466-001

Fiilis on tällä hetkellä mahtava. Kyllähän mä tiesin, että se on about 99% varmaa, että musta tulee syksyllä vihdoin tutkinto-opiskelija. Mutta mistään ei tietenkään voi olla täysin varma. Todellinen riemu tulee vasta sitten, kun mulla on mustaa valkoisella. Mahdollisuudet sen mokaamiseen ovat kuitenkin olemattomat, joten laitoin jo kämppähakemuksenkin Hoasille. Syksyllä alkaa uusi elämä!

 Kuvituksena asukuvia niinkin pitkän ajan takaa, kuin helmikuulta. No mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

22.4.2017

snäppiminä vs todellinen minä

Mä oon suunnitellu tällaisen postauksen kirjoittamista jo kauan. Öisin sängyssä pyöriessäni oon koittanu jäsennellä mun ajatuksia ja sitä, mitä kaikkea mä haluan tästä aiheesta kertoa. Koskaan en oo kuitenkaan tajunnut laittaa mietteitäni ylös, ja seuraavana päivänä kaikki pointit ovat jo unohtuneet. Koitan nyt kuitenkin parhaani.

Oon käyttänyt snäppiä varmaan parisen vuotta. About koko sen ajan oon saanu kuulla joko netin välityksellä tai ihmisiltä suoraan, miten musta saa niin erilaisen kuvan snäpistä. Teillä, jotka ette mua tunne, on käsitys ennen snäppiä muodostunut varmasti hyvin pitkälti blogin perusteella. Varsinkin aluksi sain kuulla blogin kommenttikentässä sitä, että musta saa todella tyhmän kuvan snäpissä. Kun oon avautunu asiasta joillekkin kavereille, ovat he olleet samaa mieltä: en oo antanu snäpissä oikeaa kuvaa itsestäni.

Tiedostan asian kyllä hyvin itsekin. Oon miettinyt ja pähkäillyt, että mitä mun pitäisi sitten snäpätä, että "todellinen minä" välittyisi ruudun toiselle puolelle. Toisaalta oon ollut sitä mieltä, että miksi mun pitäisi yrittää yhtään mitään. Oon päivitellyt snäppiä sillä periaatteella, että kaikkea ei pidä ottaa niin vakavasti. Mä snäppään murto-osan elämästäni, ja lähes poikkeuksetta sinne jakamani asiat liittyvät hauskanpitoon ja kaikenlaisiin kommelluksiin, mitä mulle ja mun elämässä sattuu. En snäppää juurikaan ihan vaan arkipäiväisistä asioista, koska en koe niitä kiinnostavana sisältönä. Toisaalta ne ihan tavalliset asiat saattaisivat tuoda ilmi musta "normaalimpaa" kuvaa. En tiedä millaisista snäpeistä te tykkäätte, mutta itse en tykkää seurata niitä ns. tavallisia snäppejä.


Tää teksti menee todennäköisesti ihan ohi niillä, jotka eivät mua snäpissä seuraa. Kiteytettynä sanoisin, että mun snäppi koostuu juhlimisesta ja jo mainitsemistani kommelluksista. Oon kuitenkin paljon muutakin. En vaan yksinkertaisesti anna kaikkea itsestäni snäpissä, enkä koe sille tarvetta. Snäpissä mun elämää pääsee seuraamaan reaaliaikaisesti. Vaikka mä päivitän tätä blogia nykyään harvemmin, niin silti annan itsestäni täällä paljon enemmän. Osittain siksi, että mun on monesti helpompi ilmaista itseäni kirjoittamalla. Osittain taas siksi, että snäpissä mä näen, ketkä mun juttuja katsoo. Se luo ihan eri tavalla paineita ja saa monesti miettimään, että mitä snäpätä ja mitä ei.

 Snäppiminäksi kutsumani persoona ei ole kuitenkaan jäänyt pelkästään snäppiin. Ihan todellisessa elämässäkin on monta ihmistä, joiden käsitys musta on pelkästään se, että mä biletän ahkerasti ja oon sellanen höpsö, asioita ei niin vakavasti ottava tyttö. Mä en vaan pysty tai halua antaa kaikille enempää. En kiellä, ettenkö välillä miettisi sitä, että monilla on musta kuva hölmönä biletyttönä. Se on mulle ihan fine, koska se on osa mua. En päästä kaikkia pintaa syvemmälle. Tuntuu tyhmältä sanoa niin, koska blogissa oon aina päästänyt teidät lukijat melko lähelle itseäni. En silti tykkää esimerkiksi uusia ihmisiä tavatessani päästää heitä tutustumaan muhun sen syvemmin. Mulle on tosi vaikeeta kertoa siitä, että kirjoitan blogia. Koska jos kerron, niin muutamalla klikkauksella ihminen pääsee lukemaan mun elämästä about kaiken. Haluan mieluummin itse kertoa elämäntarinani, jos siis haluan tutustua jonkun kanssa enemmänkin. Enkä nyt puhu pelkästään miehistä, vaikka varsinkin juuri miesten takia mulla ei esimerkiksi ole enää linkkiä blogiini Instagrammin biossa. 

Se, miksi nää ajatukset on tällä hetkellä taas niin pinnalla mun mielessä, johtuu Jodelista. Itse en tiennyt juuri mitään kyseisestä sovelluksesta ennen viime viikkoa, kun sain screenshotteja siellä olleista keskusteluista, jotka koskivat mua. Laitan tähän muutaman kommentin sieltä:

"Mua jotenkin välillä säälittää se sen kouluihin haku, eikö viime vuonna missannu yhteishaun? Tuntuu jotenkin olevan hukassa, plus joka viikkoinen dokailu ei vaikuta hyvältä."

"Musta tuntuu ettei se oikein hyväksy itteään oikesti sellaisena kun on. Sääli."

"Muakin mietityttää sen alkoholin käyttö, varsinkin kun snäppiä seurailee. Siinä on vähän sellaista "maalaistytön pitää lyödä läpi kaupungissa" -vibaa ja se on surullista."

"Tuli myös mieleen, että yrittääkö täyttää juhlimisella jotain tyhjiötä elämässään, jotenkin snäpeistä tullut läpi rivien välistä."

"Tulee siitä aika reppana fiilis blogin perusteella. Sen epävarmuus ja huono itsetunto paistaa jonnekkin tuhansien kilometrien päähän."

"Tuntuu kompensoivan kaikessa hirveän huonoa itsetuntoaan."

"Toki tää juominen lisättynä aiempiin epävarmuuksiin vaan kompensoi sitä tunnetta, että elämässä ei oikein ole suuntaa."

"Harmittaa kun tuntuu olevan tosi hukassa."


 Menikö tunteisiin? Kieltämättä. Mun ensireaktio screenshotit saadessani oli, että miksi. Mä en koe olleeni kovinkaan esillä viime vuosina. Se tuli yllätyksenä, että ketään kiinnostaa puhua musta. Oon blogiurani aikana onnistunut melko hyvin välttymään keskustelupalstoilta, toki muutamia poikkeuksiakin on ollut. Äiti kysyi, että tunnistanko itseni noista kommenteista. Vaikka se on vaikeaa myöntää, niin osittain tunnistan.

Esimerkiksi toi mun alkoholinkäytöstä puhuminen ihmetyttää. Eikö ole ihan normaalia juhlia kerran pari viikossa varsinkin sinkkuna? Toisaalta mä ehkä itse ruokin sitä kuvaa, että oon kova bilettämään. Mutta jos mä esimerkiksi päivitän kuvan viinilasillisten äärellä ei tarkoita sitä, että olisin vielä pilkun aikaan pelti seis baarissa. Toki jotkut saattaa ihmetellä sitä, että mä juon lähinnä arkisin. Se johtuu puhtaasti siitä, että viikonloppuyöt menee lähes poikkeuksetta töissä. Sitten kun on vapaata, niin tekee mieli nollata. Tottakai mä oon kyllästynyt joka viikkoiseen bilettämiseen. Olisi ihanaa vaan maata kotona kattomassa leffoja - jonkun kanssa. Jos seurustelisin, niin meininki olisi ihan erilainen. Mutta sinkkuna se jatkuva kotona nyhvääminen vaan ahdistaa.

Mitä tulee huonoon itsetuntoon ja hukassa olemiseen, se on ihan totta. En vaan tiedä, että miten se paistaa sitten niin selvästi läpi. Mä kieltämättä koitan antaa itsestäni vahvan kuvan - myös oman pääni sisällä. Sisimmissäni oon todella heikko ihminen, mutta jostain syystä haluan peittää sen. Kai sekin liittyy jotenkin tähän sinkkuna olemiseen: haluan todistaa, että pärjään ihan hyvin yksinkin. Mun tekis mieli puhua tästä aiheesta enemmänkin, mutta toistaiseksi en uskalla.

Pitäisi varmaan kiteyttää jotenkin mun pointti tän postauksen takana, mutten osaa. Ehkä ymmärrätte, ehkä ette. Tää nyt oli taas vaan tällaista ajatusten purkamista. Olis varmaan pitänyt suunnitella postaus paremmin ja oikeasti jäsennellä mun ajatuksia jotenkin selkeästi, mutta koska tää on mun blogi ja mun tyyli ilmaista itseäni, niin näillä mennään. Palataan sitten ensi kerralla kuulumisten kera!

5.4.2017

I'm still breathing

Moikka! Niin se aika vaan rientää. Havahduin tossa pari päivää sitten siihen, että oon postannut viimeksi kuukausi sitten. Huhhuh! Jotenkin mussa herää vaan suunnaton häpeä, kun mietin tätä mun touhua. Toisaalta ei pitäis pakottaa itteensä kirjottamaan, mutta toisaalta miksei. Joka kerralla ku oon vaan tehny sen päätöksen kirjoittaa, ei tässä ole ollut mitään erikoista. Älkääkä nyt käsittäkö väärin - tää homma ei todellakaan ole mulle mitään pakkopullaa. Oon saanu vuosien varrella niin paljon iloa tästä blogista, ettei sanat riitä kuvailemaan. Tosin mun ilonaiheet taitaa sitten nykyään tulla ihan muualta, onhan mun elämä todella erilaista kuin aktiivisina aikoinani.

Oon viime aikoina ollu aika lailla kokoajan menossa. Se varmasti onkin suurin syy sille, miksei musta ole kuulunut blogin puolella. Jotenkin kotona ollessanikin pidän itseni kokoajan kiireisenä. Pitäisi oppia olemaan hetki paikoillaan ilman puhelinta, läppäriä tai telkkaria. Tekisi varmasti hyvää! Töissä on tullu käytyä ihan kiitettävästi, mutta oon myös ollut kipeänä pariin otteeseen. Tosi hassua, koska ennen muhun ei purreet mitkään pöpöt. Kai mä sitten nykyisessä työssäni vaan haalin niitä helpommin puoleeni. Tosin edellisellä lääkärikäynnilläni lääkäri sanoi, että mun pitäis varmaan rauhottua välillä. Eli stressi varmasti vaikuttaa kipeilyynkin.

Onneksi elämä ei kuitenkaan oo ollut pelkkää stressiä. Juhlittua on tullut viime aikoina taas hieman enemmän, ja kommelluksiltakaan ei ole vältytty. Saman viikon aikana onnistuin tiputtamaan avaimet hissikuiluun ja multa pöllittiin taas puhelin. Mutta mun sählääminen ja alkoholi ei todellakaan kulje aina käsi kädessä, alkoholi ehkä vaan edesauttaa töppäilyissä.

Juhlimisesta puheen ollen - mä täytin maanantaina vuosia. Se on jäänyt pysyväksi läpäksi, että täytän joka vuosi 16 vuotta. Totuus paljastuu kuitenkin tuolta blogin sivubannerista (jonka juuri päivitin uuden iän vuoksi) eli oikeasti 24v tuli täyteen. Maanantaina oli tietysti kemut ihan vaan työkavereitten kesken, ja vielä eilen ja tänäänkin olen saanut nauttia vapaista. Edellisinä viikkoina mulla on ollut about yksi vapaapäivä per viikko, eli tuntuu kyllä luksukselta "lomailla" useampikin päivä. Ensi viikolla pääsen taas lomailemaan, kun suuntaan pääsiäiseksi Iisalmeen. Ihanaa päästä kotiin paljuilemaan ja moikkaamaan ensimmäistä kertaa mun veljen tytärtä!

Mutta se niistä höpinöistä taas tällä kertaa. Kuvitukseksi heitän vielä uunituoreet asukuvat tältä päivältä, aika harvinaista! Yhdet toodella vanhat kuvatkin mulla on edelleen jemmassa, mutta mennään nyt näillä tuoreilla:)

IMG_2568-001
IMG_2600-001
IMG_2635-001
IMG_2583-001

Heitetääs nyt sitten vielä loppuun se perinteinen: mitä tykkäätte asusta?

2.3.2017

leopard shoes

Moikka! Täällä kipeillään taas vaihteeksi. Mulla ei lähde ääntä välillä ollenkaan, välillä kuuluu vain pieni pihinä. Onneks mulla on ollu nyt kaks vapaapäivää putkeen, niin oon saanu levätä. Pitäis koittaa olla vaan hiljaa, mutta mulle se on jotenkin ihan älyttömän vaikeeta. Mä tykkään puhua välillä itsekseen, mutta laulaminen on se ykkösjuttu. Oli hieman haastavaa katsoa äsken Voice Of Finlandia, kun teki kokoajan mieli laulaa mukana niitä biisejä. Oon ehkä vähän outo, myönnetään.

Toivon kyllä kovasti parantumista huomiseen mennessä, koska en jaksais yhtään maata vaan kipeenä kotona. Pari päivää menee helposti, mutta sitten iskee kyllästyminen. Ilman ääntä töihin meneminen lienee mahdotonta. Mä oon aina kehuskellut miten en oo koskaan kipeenä, mutta tässä viimeisen vuoden sisällä homma on kyllä muuttunut radikaalisti. Perus flunssailun lisäksi oon saanu jo jännetupintulehduksen ja selkäkin on oireillut. Hyvä minä!

IMG_2474-001
IMG_2487-001
IMG_2497-001
IMG_2486-001

Tässäpä vielä toisiksi viimeiset iskän nappaamat asukuvat. Kyllä sieltä tärähtäneitten kuvien joukosta muutama julkaisukelpoinenkin löytyi, jes! Kuvathan on muutaman viikon takaa, eli vanhalla tukalla mennään vielä näissä. Suunnitelmissa on kyllä järjestää kaverin kanssa kuvaussessiot, että pääsisi esittelemään uutta tukkaa ihan kunnolla.

Kuvien ottoa enempää en tota asua ulkoiluttanut ennen tätä päivää. Monesti vaatteet tulee laitettua vain kuvia varten, mutta itse ainakin käytän kuvaamani asukokonaisuudet aina jossain vaiheessa. Joskus ennen kuvaamista, joskus vasta näin jälkikäteen. 

Mitä tykkäätte asusta?

ps. Miks tää otsikoiden keksiminen on aina niin hankalaa! Päässä ei pyöri minkään biisin sanoja, eli jotain muuta oli keksittävä. Piti ihan googlata, etten ole käyttänyt samaa otsikkoa ennenkin. No en ollut, leopard coat ja leopard shorts kyllä löytyi :'D

25.2.2017

kohti vaaleampaa tukkaa!

Aurinkoista viikonloppua ihanat! En tiedä teistä, mutta muhun toi auringonpaiste vaikuttaa ainakin pelkästään positiivisesti. Tuntuu, että mieliala on kokoajan parempi ja parempi vähän synkemmän talven jälkeen. Ennen kaikkea saan asioita ihan eri tavalla aikaiseksi. Toisaalta asiaan saattaa vaikuttaa myös muutama vapaapäivä, mutta se asia tuli "onneksi" korjattua eilen, kun painelin töihin aina niin ihanaan perjantaivuoroon. Ensin kirjotin tätä postausta eilisen näkökulmasta, mutta tää tekstin viimeistely lykkäänty tämän päivän puolelle asti, ja tää alkukappale meni ihan uusiks:'D

Mutta sitten itse asiaan, nimittäin luvassa olisi pitkästä aikaa hieman hiusjuttuja (huom. jos kilometripostaus ei muuten kiinnosta, kannattaa kurkata kuitenkin alekoodi postauksen lopussa!) Kävin viimeksi kampaajalla lokakuussa (!), eli voitte vaan kuvitella miltä mun hiukset näyttivät ennen tiistaita, kun astelin tuttuun tapaan Salon Pepe Åhmanin Tapiolan liikkeeseen Essin hellään huomaan. Ylikasvaneet, suurimmaksi osaksi jo irronneet sinettipidennykset ja jäätävä juurikasvu. En voinut pitää hiuksia suorana ollenkaan, koska mun tukka oli yks hiirenhäntä. Huoltoväli pääsi hieman venähtämään uusien pidennysten hankkimisen ja aikataulujen yhteensovittamisen vuoksi, mutta nyt saatiin vihdoin tukka uuteen uskoon.

IMG_2522-001

 Homma lähti tuttuun tapaan käyntiin sinettien poistolla. Luultiin poiston käyvän tällä kertaa nopeasti, koska pidennyksiä ei tosiaan ollut enää paljon jäljellä. Kyllähän siinä sitten vierähtikin aikaa odotettua kauemmin, koska sinetit olivat ylikasvun myötä päässeet paikoin "klimppiintymään" yhteen. Hyvin Essi ne sieltä sai sitten lopulta kuitenkin lähtemään :)

Seuraavaksi vuorossa oli mun hiusten värjääminen. Ollaan pyritty hiljalleen saamaan mun omaa hiusta kerta kerralta vaaleammaksi. Tällä kertaa tyvi värjättiin samalla tummuusasteella kuin mun oma väri, mutta sävyksi valittiin hieman lämpöisempää. Oon halunnu tosiaan pitää tyven selkeästi tummempana, mutta hieman vaaleamman ruskea helpottaa ainaista tuskastelua juurikasvun kanssa, kun juurikasvu ei erotu niin pahasti kuin tummemmista hiuksista. Latvasta väriä purettiin hieman lisää ja saatiin taas yllättyä positiivisesti siitä, miten hyvin latva vaaleni. Mun hiukset oli muutenkin paljon paremmassa kunnossa kuin aiemmin (vrt. esimerkiksi tämä postaus xD), mutta tälläkin kertaa tehtiin tuttuun tapaan värjäyksen yhteydessä Olaplex-käsittely.

2017-02-244
Vasemmalla mun hiukset siis ennen värjäystä pidennysten poistamisen jälkeen. Jos vertaa aiempiin ennen-kuviin niin ei paha ollenkaan!

Värjäyksen ja huolellisen föönaamisen jälkeen oli uusien pidennysten laiton vuoro. Vaikka mä kuinka tykkäsin sineteistä, päädyin silti palaamaan takaisin teippipidennyksiin. Suurin syy on se, että teippipidennyksiä voi käyttää uudelleen ja niiden laittaminen ja huolto on huomattavasti nopeampaa. Nytkin laitossa kesti noin tunti, kun taas sinetteihin aikaa meni huomattavan paljon enemmän (nimimerkillä takapuoli aina ihan jumissa siitä istumisen määrästä...) Teippien kanssa huoltovälit tuskin tulee venymään näin pitkiksi, mikä on toki sekin tärkeä seikka.

IMG_2562-001

Oman tukan vaalentamisen lisäksi myös pidennykset sai vaalentua edellisiin verrattuna. Tilasin kahta eri väristä pidennystä: raitaväriä sekä liukuväriä. Itse tuskin olisin osannut valita oikeita sävyjä, mutta onneks mulla on aina Essi ammattilaisena auttamassa:) Eikä olisi voineet värit enää paremmin osua kohdilleen: pidennykset sointuu täydellisesti mun omaan tukkaan ainakin meidän mielestä. Ei oltais kyllä todellakaan osattu odottaa näin vaaleaa lopputulosta! Se täytyy vielä mainita, että mulla on nyt huomattavasti aiempaa vähemmän pidennyksiä päässä. Pidennysten pituuskin sai vähän lyhentyä: nyt pituutta tukalla on vain 40cm. Paljon kevyempi ja luonnollisempi pehko siis!

hair-001

Havainnollistetaan vaalenemisprosessia vielä tällä kollaasilla. Ensimmäinen kuva on teippihuollon yhteydestä viime toukokuulta. Silloin pidennykset olivat asteen vaaleammat kuin mun omat hiukset, joita ei siis tuossa vaiheessa oltu vielä vaalennettu. Toka kuva puolestaan on kesäkuulta, kun mulle laitettiin ensimmäistä kertaa sinettipidennykset neljässä eri sävyssä päähän ja myös omien hiusten latvoja ensimmäistä kertaa vaalennettiin hiukan. Kolmas kuva onkin sitten edelliseltä huoltokerralta lokakuussa, kun omakin hius pääsi vaalenemaan tyvestä asti. Toki valotus on kuvassa hieman huono, mutta toi sama väri mulla siis on ollut kaikissa viime aikoina julkaisemissani kuvissa. Viimeisimpänä tosiaan nykytilanne. Pikkuhiljaa hyvä tulee! Tulette varmasti näkemään uudesta tukasta myöhemmin vielä parempia kuvia, joissa uusi väri näkyy selkeämmin.

Me ollaan Essin kanssa enemmän kuin tyytyväisiä lopputulokseen. Aika näyttää, tullaanko tästä menemään vielä vaaleampaan suuntaan. Haluan pitää tyven jatkossakin tummempana, mutta haluaisin kovasti kuulla teidän mielipiteen latvojen suhteen: pitäisikö mennä vielä vaalempaan päin vai onko nyt hyvä?

Loppuun vielä hieman asiaa mun kulmakarvoista. Olin juuri tuolloin tiistaiaamuna ennen lähtöä tuskastellut mut harottavien kulmien kanssa, kun en ehtinyt kiireessä niitä nyppiä. Arvatkaa vaan innostuinko, kun Essi ehdotti kulmien värjäystä ja muotoilua! Mun tapauksessa kulmien harottaminen tarkoittaa lähinnä hajakarvoja siellä täällä, eli ei mun kulmat yleensä kaipaa kuin hieman nyppimistä.

2017-02-24

Jotkut teistä kyselee aina välillä, että miten mun muutaman vuoden takaiset kulmien pigmentoinnit on pysyneet. No yllä näette vastauksen! Väriä ei juurikaan ole jäljellä, mutta muoto löytyy vielä pohjalta. Joudun siis aina laittamaan kulmiin lisäväriä vahvistukseksi. Alla olevassa kuvassa sitten lopputulos värjäyksen ja muotoilun jälkeen (kiva punoitus...). Ollaan muutaman kerran aiemminkin värjätty mun kulmat, mikä on helpottanut kulmien meikkaamista ihan kiitettävästi ainakin muutaman päivän ajan. Toki joudun lisäämään kulmaväriä aina sisäkulmiin hiukan, koska jostain syystä mulle jää aina "kaljuja kohtia" kulmien sisäosiin. Kulmien muotoilu+värjäys maksaa Salon Pepe Åhmanilla vain 19e ja onnistuu kätevästi kampaamokäynnin yhteydessä. Hinnastoon voi tutustua tarkemmin täällä!

Huhhuh tulipas tekstiä! Loppuun kuitenkin se tärkein homma, nimittäin mulla olis taas antaa teille alennusta Salon Pepe Åhmanille! Jatketaan tuttuun tapaan -10% alennuksella, jonka saatte Salon Pepe Åhmanin kampaamopalveluista (kaikki paitsi Olaplex) koodilla SENJA. Alennus käy kaikissa Salon Pepe Åhmanin liikkeissä (Mikonkatu, Espoontori, Tapiola, Tikkurila sekä Lauttasaari) ja koodi on voimassa peräti kesäkuun loppuun saakka. Ajan saa varattua helposti netissä, soittamalla tai suoraan liikkeessä. Ottakaas ihmeessä koodi talteen jos tulee kampaamokäynnille tarvetta!

ps. Kannattaa jo nyt alkaa seurata Instagrammissa @salonpepeåhman ja tietysti mun tiliä @senjasa, siellä saattaa olla lähiaikoina yllätystä luvassa ;)

9.2.2017

when life changes to be harder, change yourself to be stronger

Heippa! Ei ollut suunnitelmissa postata vielä, mutta tässä mä nyt rustaan. Porukat tuli eilen Helsinkiin. Äsken ne lähti laivalle ja mullakin on suunnitelmia illaksi, mutta tässä välissä oli tällainen sopiva rako avata blogger.

Mitään sen kummempaa uutta mulle ei kuulu. Viisi viikkoa Irinan kanssa alkaa olla takana päin. Mua oikeesti hirvittää, että miten selviän kun se lähtee takas kotiin. Parasta tässä meidän yhteisessä ajassa on ehdottomasti ollut se, että on kokoajan joku seurana. On ollut ihanaa tulla aina kotiin tietäen, että joku odottaa. Se, että on jollekulle maailman tärkein, on ihan paras fiilis. Ja tunne on molemminpuoleinen! Toki huonojakin puolia on ollut. Oon herätessäni sen verran laiska ja mukavuudenhaluinen, että heti ulos lähteminen on ollut välillä raskasta. Sama öisin töistä kotiin tullessa - haluais vaan nopeesti lepäämään ja nukkumaan, mutta ulos on mentävä ja toisella on niin paljon virtaa, että se kaipaa viihdykettä. Myös omien menojen suunnittelu Irinan mukaan on ollut hieman hankalaa, mutta siitäkin on selvitty. Kaksiin kemuihinkin Irina pääsi mukaan kaikkien rapsuteltavaksi, ja kävipä se päivän Espoossakin kaverin luona hoidossa mun ollessa töissä. Noi huonot puolet on toki pieniä hyviin verrattuna. Mä olisin oikeasti ihan valmis ottamaan Irinan itselleni vaikka pysyvästi. Se olis vain järjestelykysymys, mutta eihän mun porukat tietenkään suostu. Onneks se pääsee kuitenkin aina näin välillä kyläilemään pidemmäksikin aikaa:) 

Sitten vähän ikävämpiä juttuja. Mulla on ollut satunnaisia selkäkipuja ainakin vuoden. Oon ajatellu sen olevan ihan normaalia, enkä oo tehny sen kummemmin asialle mitään. Särkylääkettä naamaan vaan ja ohi on mennyt. Vapaa-ajalla kipuja ei ole juurikaan ollut, töissä lähinnä. Sunnuntaina kivut alkoi sitten olla sen verran kovia, että maanantaina oli pakko mennä lääkäriin. Tiistaina kävin myös fysioterapeutilla, mutta mitään sen vakavampaa ei ainakaan löytynyt. Mulla kuulemma on ehkä vaan yliliikkuva selkä, ei mitään hajua mitä se sitten tarkoittaa.. Ens viikolla meen vielä eri fyssarille, joten toivottavasti silloin löytyisi joku ratkaisu vähentää kipuja. Ei oo todellakaan terveellistä vetää särkylääkkeitä jatkuvasti, ja nyt nekään ei oo vieneet kipuja täysin pois.

IMG_2426-002
IMG_2406-002
IMG_2432-001
IMG_2412-001
IMG_2422-001

Yllä syy, miksi intouduin just nyt postaamaan. Kunnolliset kuvat! Mulla tosiaan on ollut joulusta asti järkkäri taas käytössä, mutta kuvaajaa ei. Arvatkaas kuka nää kuvat otti? Ei äiti kuten yleensä, vaan iskä. Äitillä on käsi paketissa, eli ei auttanut muu kuin lykätä kamera iskän käteen. Ja ihan hyvinhän se tehtävästä suoriutui, itse asiassa jopa paremmin kuin äiti:'D

Ennen aina värjöttelin ohuissa sukkahousuissa ilman takkia asukuvien ottamisen ajan. Ehkä musta on tullut mukavuudenhaluisempi, kun nyt vedin suosiolla takin kiinni. Takin löysin muutama kuukausi sitten h&m:n alesta. Muuten se on täydellinen, mutta kaipaan kyllä huppua!

Mitä tykkäätte asusta?

23.1.2017

vanhojen fb-päivitysten helmet

Moikka! Päätin rueta Saran postauksen innoittamana kaivelemaan mun Facebookin seinää. Aloitin tossa kuuden aikaan, ja kello on kohta kymmenen. Vois kai sitä vapaapäivää paremminkin viettää, mutta sain kyllä hyvät naurut vanhoista päivityksistä. Äsken rupesin vielä piilottelemaan päivityksiä vain itselle näkyväksi. Oli sen verran hidasta hommaa, että täytyy jatkaa joku toinen päivä:D

Nykyään en päivitä Facebookiin oikeastaan muuta, kuin kuvia silloin tällöin. En tajua, miten oon jaksanu vääntää joskus nuorempana satoja turhempaakin turhempia tilapäivityksiä. Pahoittelut mun silloisille fb-kavereille... Nää postaukseen valitut päivitykset ovat vuosilta 2008-2012, eli olin silloin vielä ihan teini. Sen kyllä huomaa! En enää yhtään ihmettele, että miksi ihmiset piti mua niin nolona niihin aikoihin. Pitää varmasti edelleen, mutta on noista ajoista ehkä vähän rauhoituttu ja järkeäkin on tullut päähän ainakin hieman lisää. Luojalle kiitos siitä, että tuolloin ei ollut vielä esimerkiksi Snapchattia.

Päivityksiä oli tosiaan satoja, joten koitin poimia joukosta vaan parhaimmat postausta varten. Silti näitä riittää aika paljon... Selkeyden vuoksi jaottelin päivitykset kategorioihin. Kuvituksena vanhoja (blogissakin vilahtaneita) kuvia samoilta ajoilta!


AHKERA OPISKELIJA
Kouluun liittyviä päivityksiä, olisi ehkä vähän voinut tsempata. Näistä päivityksistä se ei pahemmin välity, mutta oikeasti mulla meni ihan hyvin suurimman osan ajasta.

 "ei jaksa mennä ekoille tunneille"

"sai matikan kokeesta 8-, mitä ihmettä ?:D" 
(välillä näinkin päin)

"sai liput pete parkkosen konserttiin keskiarvon korottamisen takia : DD" 
(miks mä en muista olleeni kuitenkaan millään keikalla?)

"jotkut menee kouluun mut mäpä meenki ouluun --->" 
(hehheh!)

"nukahtaa varmaan kohta kemian tunnille. no mut koulun jälkeen shoppaamaan, nam" 

"ei jaksanu mennä pv tunnille joten koulu alkaaki sit vasta 10.50 !" 

"huoh joku kirjastotunti"

"voi perse joku ruotsin koe" 
(ja tää oli kaks päivää ton edellisen jälkeen, on ollut motivaatio kohdillaan:D)

"taidan ottaa varaslähdön lomalle, en nimittäi jaksa mennä ruotsin ja matikan tunneille :: ))"

"öö miks helvetissä mulle on varattu aika erityisopetukseen??" 
(en muistaakseni koskaan joutunut erityisopetukseen)

"nukahtaa jostain syystä aina kun avaa maantiedon kirjan...."

"''esim kun perunasta syntyy uusia perunoita, muokkaa ympäristö kaikista niistä erilaisia, kuten käy kaikilla muillakin SUVULLISESTI lisääntyvillä eliöillä'' eli mun mielestä perunat harrastavat seksiä, aiivan"

"biologia HYLÄTTY, great"
(en yhtään ihmettele jos vastaukset on olleet ton ylemmän luokkaa)

"jotenki kummasti ilta menny historian sijasta asoksen tilausta tehdessä....."

"pakkohan se oli ottaa vähän omaa lomaa koulusta ku on niin hyvä ilma"

"''hei nuoret naiset, poissaolotilastonne näyttävät aika rumilta. (yksittäisiä tunteja monena päivänä) saisinko selityksen? (todellisia syitä) timoP'' ::D sillä viisii"

"vapiskaa, mä pääsin oppilaskunnan hallitukseen:D"
(halusin sinne vaan siksi, että pääsisin oppitunneilta pois kokousten takia)

"olis ehkä pitäny keskittyä ennemmin äikän tekstitaitoon ku siihen että pääsee mahdollisimman nopeesti kotiin tilaamaan kenkiä 12.00 alkavasta tarjouksesta.... no sainpahan ainaki uusia kenkiä!"
(oon sanaton... ehkä tän takia arvosana ei sitten myöhemmin miellyttänyt)

004-1


KÄNNIÄÄLIÖ
Eli niitä ihania kännipäivityksiä...
 

"oeln ok"
(kiitos tiedosta)

"etttä seööamem ilta, mihin kaikki katos ? jalat on ihanan kipet ja sille e"

"GOOSD MOORNINF MIS SUNSHINE1mite ois vieläparir++? "

"ppeili meni rikki, juomat katos, jalajssa lasinrisu, toisen ajaln varpaat turvonnu, svaatteet hukassa, jatsi paniikissa, oona kännissä, lattiat tyämnä nuuskaa, lasinsiruja, juomia yms, bileet esenu paranee♥"
(noihin aikoihin alkolukko feissiin ois ollu ihan hyvä...)

"''se on oikeesti sellanen pokemon, ihan ku joku schumacher'' kännissä olen fiksu"

"kävi kännissä tivolissa;)"
(huvipuisto kyseessä, ei baari)

"tulipahan tehtyä töissä tiskialtaan kanssa vähän lähempää tuttavuutta...."
(olin kesätöissä tiskaajana ja oli vähän huono olo)

"no se ilta loppu lyhyeen, kiitos vaan virkavallan!"

"Ensiavussa: sannaa ommellaan, meitsi juo, samu istuu jee"

2lbm22t


HYVÄ SENJA!
Mulle sattui ja tapahtui (ja sattuu ja tapahtuu vielä nykyäänkin) milloin mitäkin, tässä vähän otteita mun toilailuista.
 

 "ajoi mopoautolla 20 kilometriä, tietysti ilman korttia ; )"
(maalaistiellä, jossa ei ole liikennettä juuri ollenkaan)

"kaks väriä+värinpoisto = hiuksia lähtee päästä : (("

"osti yöllä ranskikset, tiputti ne kaikki maahan, keräsi takaisin ja söi ne. nam"

"rikkoi eilen puhelimensa : (("

"paiskasi just puhelimensa lattialle ja se meni rikki, yhyy"
(ja tämä päivitys neljä päivää ton edellisen jälkeen, ei hyvä luoja sentään)

"varvas paketissa, ihan jees"

"ens kerralla vois muistaa laittaa vaikkapa leivinjauhetta valkosuklaamokkapaloihin, tuli kyllä aika karseeta jälkee ilman........"

"onnistui rikkomaan jo kolmannen kameran, great"
(oon aina ollu tosi hyvä teknologian kanssa...)

"koitti värjätä hiukset vaaleenruskeeks niin eikö vaan tullu tummanruskeet, jes -.- eikun vaan ostamaan miljoona värinpoistoo"
(ja tukka kiittää!)

"sai tänään uuden puhelimen ja onnistu jo kolhimaan sen....."

"oh no tilasin vahingossa kaks vanhojen tanssimekkoo joita ei voi palauttaa:D"

"yks näppäin puhelimesta hukassa, hyvin jatkuu tää puhelimien rikkomisputki....."

"sinne hajos läppäri, eihän tuo kestänykään mun hellässä hoivassa ku 10kk"

"on sitten ilmeisesti menossa naimisiin kun vanhojen tanssimekko saapui valkosena, vaikkei todellakaan pitäny. great!"

"ei voi enää olla edes totta, tilasin uuden vanhojen tanssi mekon ku se edellinen mekko oli väärän värinen, nyt sitten se uus mekko tuli ja oli eri värinen ja ihan erilainen mekko! apuaa"
(tää mekkoepisodi oli kyllä melkoinen, onneks olin ajoissa liikenteessä ja lopulta sain oikean mekon)

"jooo nostin tossa 40e automaatista ja unohin ottaa ne rahat siitä, töhö vai töhö?"

"oli ainaki esimerkillinen harjotusinssi mulla; liian läheltä pysäköityä autoa (hylätty), katsastuskonttorin pihaan meno (hylätty), pihasta poistuminen (hylätty), ohitustielle liittyminen (virhe), ylinopeus 20km/h (hylätty), vaihteitten käyttö (virhe), kevyen liikenteen havannointi (3x virhe), 1-suuntaisella kaistan vaihto katveet (3x hylätty), väärälle kaistalle kääntyminen (virhe)"

"yhen päivän ollu kortti ja heti ekat sakot, jes!"
(parkkisakot)

"polvi niin paskana ettei pysty kävelee ja keskiviikkona alkas työt, hyvä minä!"

"ilta tuli kruunattua komeella ilmalennolla ja nyt onki sitten polvet verillä again"

"se tunne ku menet h&m:n kassalle, rupeet maksaa ja huomaat että kaikki sun rahat on varastettu. kiitos paljon!"

"teki pitkän uran (taas) puhelimyyjänä, parin tunnin koulutus ja päälle tunti soittelua -> loparit"

"ei vittu vois enää paremmin mennä, puhelin hävis tivoliin! kiitos vaan ihan helvetin paljon sille joka halus mun vanhan paskan puhelimen, olis voinu säästää edes sim-kortin"
(tällä kertaa baari kyseessä)

011-1


KAIKKIA KIINNOSTAA
Turhaakin turhempia päivityksiä. Mulla oli esimerkiksi miljoona "väsyttää" -päivitystä ja kaikkea vastaavaa, tässä nyt vaan muutama esimerkki.


"heräs juuri"

"alone at home"

"ja turvonnut silmä♥"

"grillasi itseään pari tuntia, mut sitten aurinko päätti mennä pilveen : ("

"vittuuu kiinalainen oli kiinni niin piti tyytyä rossoon : ("

"pakko muuttaa pois ja äkkiä, hate this city"

"voi vitun paska bb, en kato enää"
(näitä bb-päivityksiä riitti, eli katsoin kuitenkin:D)

"voitettiin ! oli aika mielenkiintonen paluumatka, puheenaiheena ei ainakaan olleet tukirintaliivit ja puudelit..."

"otti just bikinit päällä aurinkoo : D"
(okei tää oli toukokuun alussa kirjoitettu, eli veikkaan että keli on ollut vähän viileähkö auringon ottamiseen)

i3x5d4


WTF?
 Sekalaisia, omituisia tai muuten vaan hölmöjä päivityksiä.


"hates vartijat"

"voi luoja mulla ei oo enää veliä, eii vittu että hävettää"
(mitä lie tehnyt :'D)

"veljeni on maailman noloin"
(ja mä ilmoitan siitä Facebookissa koska...?)

"lol joku oli juorunnu sossuille mun ja oonan juomien määrät, get a life !:D"

"nyto nhujajjjjjjjhjujaam gmhikkaa, viutuu non känseju"
(en oo varma kuuluisko tää tonne kännikategoriaan)

"äiti sekos, taidan lähtee evakkoon"

"ööö mitä ihmettä, joku seko soitti mulle ja kysy oonko senja, sit se selitti että löys jotai mun pippalokuvia alastomasta suomesta ja siellä oli mun numero, siis mitä vittua?: DDD"
(en edes muistanut tällaista, mutta noihin aikoihin mun kuvia käytettiin feikkiprofiileihin mm. Irc-Galleriassa)

"mitä vittua mun nimellä ei voi tilata ellee koska joku idiootti on tilannu mun nimellä joskus seiskan niin mun nimi on leimattu valetilaajaks : D että kiitti vaan sille joka tilas"

"kaipaako joku mustia miesten kenkiä, ruskeeta tai mustaa neuletakkia, pipoo tai villasukkia?"
(tais olla kotibileiden jäljiltä jäänyttä tavaraa)

"lol kiinnostais kyllä muaki tietää että mitä oon muka tehny perjantaina -.-"

"joo kertokaa toki mullekki mitä mä oon muka tehny ! -.-"
(niin mitä?)

"parasta tilata vaatteita ku porukat on kännissä"
(ilmeisesti rahahanat aukesivat helpommin:D)

"ei jumatsuikka you spin me raigth round beibi raigth round like a record!!!!! IMMA TSebE!!!! jeajeajejaejeajeja whohooo!!! syötä"
(joku muu vissiin kirjoitellut mun profiililla...)

"sai rakkaalta veljeltään lahjaksi kortsupaketin ihan vaan siltä varalta ''ettei maailmaan syntyisi enempää senjoja'' mitä tähän nyt sanos:D"
(tää oli kyllä paras!)

5856603585_16bae682cd_b


IRINA PENTUNA
Otettiin Irina 2009 kesällä, ja pentuna se ei ollutkaan ihan niin helppo tapaus.


 "irina sit järsi mun puhelimen pilalle : D"

"ei kannata ottaa koiranpentua, ku tulin kotiin mun huoneen valkee pörrömatto oli täynnä multaa, simpukoita ja pissiä"

"kahden koiranpennun tuhot muutamassa tunnissa; kolme pissiä, valkeella matolla kakkaa, kylppärin roskis levitelty ympäriinsä, mun suklaanaamio levitetty matolle, revittyjä nenäliinoja, rikottu kampa, rikki pureskeltu paneeli + lukematon määrä henkisiä traumoja"
(mukana touhussa siskon samanikäinen koira Pinja)

5661108827_a4d26effc2_b

PARI EKSTRAA
Päivityksiä, joille ei löytynyt omaa kategoriaa.


 "muuttaa ehkä jyväskylään yläasteen jälkeen : )"
(niimpä niin...)

"tietää minne hakee lukion jälkeen, los angeles/hollywood here I come"
(suunnittelin tota ihan tosissani, olis vaan pitänyt!)

"haluaa pois iisalmesta ja äkkiä"
(jostain kumman syystä vastaavia päivityksiä riitti)

"äikän näytelmäesitelmän palaute: ''Senja, sopisit vaikka radio- tai tv-työhön sujuvan ulosannin ansiosta.'' siis täh??"
(tää oli oikeesti aika ihana kommentti, ja juuri tuon kommentin innoittamana päädyin hakemaan media-alalle!)

"kauhee nälkä, vihdoin pääs istuu tuomiokirkon portaille syömään ja eikö vaan lokki lennä ja nappaa subin suoraan mun kädestä ??"
(olen vieläkin katkera) 


Juu että semmonen setti sitten. Kieltämättä suurilta osin erittäin noloja päivityksiä, mutta onneksi noille voi näin vuosia myöhemmin vain nauraa :'D


Kai siellä on muitakin nolojen fb-päivitysten mestareita? 

ps. Kertokaa ihmeessä mitä tykkäsitte postauksesta! Musta tätä oli ainakin kiva tehdä, vaikka aikaa tähän vierähtikin kiitettävästi (viisi tuntia kaiken kaikkiaan). 

4.1.2017

vuoden eka

Moi! Edellisestä kerrasta on jo sen verran aikaa, etten tiedä mistä alottaa. Ajattelin tällä kertaa kertoilla ihan vaan kuulumisia, eli varautukaa päättömään ajatusvirtaan.

Oon tällä hetkellä kolmen viikon lomalla. Kaksi viikkoa palkallista, muuten ihan vaan vapaata. Tasan viikon päästä loma onkin sitten jo lusittu. Jouluna olin tuttuun tapaan kotona Iisalmessa viettämässä perinteistä perhejoulua. Joulut ei tosin ole enää ihan samanlaisia kuin ennen, nyt kun perheessä on mun siskon 1v poika ja ensi jouluna joukkoon liittyy ihan hetkenä minä hyvänsä syntyvä veljen tytär. Musta tulee siis kohta jo toistamiseen täti! Omassa elämäntilanteessani ei sen sijaan ole mitään muutosta. Sain tänä jouluna ensimmäistä kertaa mantelin, mikä tietysti äitin mielestä oli merkki siitä, että löydän miehen itselleni tänä vuonna. Mies on jo ristitty mantelimieheksi ja hyvä ettei porukat varannu jo kirkkoa, eli tervetuloa vaan meidän hulluun perheeseen...:D No mutta ei pidä ottaa turhia paineita, kaksi vuotta sinkkuna olemista on jo opettanut pärjäämään yksin.

IMG_2378-001 Uuttavuotta vietin ensimmäistä kertaa Helsingissä. Oon asunu täällä jo yli neljä vuotta, mutta edelliset uv:t on menneet Iisalmessa. Annettiin porukoille joululahjaksi liput Vain elämää -konserttiin (se oli päivää ennen uuttavuotta), eli porukat + koirat oli täällä myöskin. Mikä parasta, Irina jäi mun luokse. Tällä kertaa se on mun ilona ruhtinaalliset viisi viikkoa. En tiedä haluaisinko mä niin kovasti sitä aina mun luokse, ellei se olis niin helppohoitoinen. Irina ja mä ollaan oikeestaan ihan samanlaisia. Ei viihdytä ulkona kylmässä ja lenkkeily ei oo kivaa, mutta nukkuminen, huomio sekä paijaaminen kyllä kelpaa. Suurimman osan ajasta Irina vaan makaa. Välillä se intoutuu leikkimään, mutta yleensä sille riittää, että sitä rapsuttaa vähän väliä. Ja sehän ei kyllästy rapsuttamiseen koskaan, kattoo vaan koiranpentuilmeellä jos rapsutus loppuu. 

Oon ollu vähän haikeilla mielin viime aikoina. Mun toinen puolisko (vaimoksikin kutsutaan) Saija lähti Australiaan. Ei siinä mitään, mutta kun se ei tiedä, milloin tulee takaisin. Jos edes tulee... Varsinkin kesällä me nähtiin melkein joka päivä. Nyt se on siellä maailman toisella puolella ja elää yhdeksän tuntia meidän kelloa edellä ja vielä huonoilla nettiyhteyksillä. On niin outoo, ettei voi soittaa toiselle kun siltä tuntuu. Kerran koitettiin puhua puhelimessa, mutta pätkivä yhteys teki senkin mahdottomaksi. Onneks ääniviestit on edes keksitty. Mä oon tunnetusti maailman huonoin säästämään, mutta pakko edes yrittää päästä käymään Australiassa tän vuoden aikana. Siihen mun au pair haaveeseen nimenomaan Ausseissa liitty vahvasti juuri tuo, että Saijakin on siellä. Ei me oltais paljoo pystytty siellä näkemään, mutta oltais oltu ainakin samassa maassa.

IMG_2400-001

Mä sain kuin sainkin joululahjaksi uuden kameran. Ei enää kännykkäkuvia siis! Ongelmana vaan on, että asukuvia tuskin saan yhtään sen enempää varsinkaan tähän aikaan vuodesta, kun ulkona on pimeetä about kokoajan. Mutta onneksi voin kuvailla muita juttuja silloin, kun postaushimo iskee. Mulla on taas vaihteeksi kauheet paineet tästä blogista. Oon miettiny, oisko helpompaa siirtyä kokonaan vloggaamisen puolelle. Toisaalta oon liian kömpelö editoimaan ja muutenkaan en nää itteeni oikein tuolla youtube-maailmassa. Kirjottaminen on se mun juttu, vaikka tämänkin postauksen meinasin ensiksi toteuttaa videolla höpöttelemällä.

Tuntuu siltä, että bloggaamiseen ja oikeastaan kaikkeen muuhunkin liittyy nykyään ihan liikaa täydellisyyden tavoittelu. Enää ei riitä, että räpsii satunnaisia kuvia arjesta ja ottaa asukuvat ajastimella seinän edessä. Okei random kuvia näkee edelleen, mutta ne on aina viimeisen päälle aseteltu. Sama homma Instagrammissa. En mä edes osaa ottaa mitään täydelliseksi hiottuja kuvia, saati sitten muodostaa täydellistä instafeediä yhtenäisellä värimaailmalla. Mites sitten asukuvat? Vaikka mulla olis kuvaaja käytössä ja ulkona paistais aurinko, niin mulla vaan ei oo sellasta tietynlaista visuaalista silmää ottaa toinen toistaan hienompia kuvia. En osaa olla kävelevinäni kadun yli tukka hulmuten, vaan poseeraan samassa asennossa paikoillani samoilla kuvakulmilla kerrasta toiseen. Riittääkö se enää nykyään? Ehkä jollekkin, mutta mä saan asiasta vaan hirveitä paineita ja mietin, että kannattaako mun edes tehdä tätä hommaa, jos en pysty tekemään tätä paremmin. Silti mä vaan jatkan ja jatkan, koska jaksan uskoa siihen, että kaiken ja kaikkien ei tarvitse olla niin täydellisiä. Se on aina ollut se mun juttu.

IMG_2374-001

 Mulla oli muutakin vielä mielessä, mutta eiköhän tää tekstimäärä ala jo riittää. Mä jatkan nyt Irinan kanssa löhöilyä ja lomasta nauttimista. Tosin ei tätä nauttimiseksi välttämättä voi kutsua, kun oon ollu jo viikon flunssassa ja kuumekin on noussut välillä. Niin perus, että lomalla sairastaa:'D

Loppuun toivotan vaan oikein ihanaa ja parempaa vuotta 2017 teille kaikille!♥

Omalta osaltani vuosi 2016 sisälsi taas todella paljon vastoinkäymisiä edellisten vuosien tapaan, mutta jospa tää olis nyt vihdoin se mun vuosi.